Tyttökirjallisuudessa on ilmestynyt erilaisista ammateista kertovia
romaaneita, joissa tyttöjä on opastettu naisille sopiviin ammatteihin.
Artikkelissa tarkastelen ammatteihin ja koulutukseen keskittyviä
suomalaisia tyttöromaaneja, jotka ovat ilmestyneet 1930‒1950-luvuilla.
Tutkin, minkälaisen kuvan kirjat antavat tyttöjen ja nuorten naisten
ammatillisesta kouluttautumisesta, opiskelusta ja työssäkäynnistä. Tähän
liittyen tarkastelen analyysissani tyttöjen toiminnan mahdollisuuksia
sekä rajoituksia sen aikaisessa kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa
kontekstissa, erityisesti tyttöjen koulutushistorian ja tyttötutkimuksen
näkökulmista. Aineistosta esiin nousevat teemat liittyvät tyttöjen
ammatinvalintaan ja sosioekonomiseen asemaan, sukupuolistereotypioihin
sekä avioliiton ja uran väliseen problematiikkaan. Romaaneissa kuvataan
pääasiassa keskiluokkaisia ja oppikoulutaustaisia tyttöjä, jotka
kouluttautuvat keskiluokan naisten ammatteihin naisvaltaisille aloille.
Vähävaraisuus ei ole suurimmalle osalle este kouluttautumiselle, ja
opiskelun motiivina on monesti oman toimeentulon hankkiminen. Tytöt
kohtaavat sukupuoleensa liittyviä normeja avioliitosta ja
perheenemännyydestä, ja naimisiinmenon kuvataan monissa romaaneissa
rajoittavan nuorten naisten itsenäisyyttä. Tyttöjen ammatillista itsensä
toteuttamista kuvataan myönteisesti juuri koulutuksen, opiskelun ja
harrastamisen avulla. Samalla romaaneista välittyvät
tyttökirjallisuuteen liitetyt kasvattavuuden ja kapinallisuuden
ominaispiirteet.