Tässä artikkelissa tarkastellaan edistyneiden suomea toisena kielenään käyttävien (S2) mahdollisuudenilmauksien käyttöä määrällisesti ja verrataan niitä ensikielisten suomenkäyttäjien (S1) mahdollisuudenilmauksiin. Tavoitteena on selvittää, miten mahdollisuutta tyypillisesti ilmaistaan. Erityisesti paneudutaan ilmauksista yleisimpään: voida-verbin avulla ilmaistavaan mahdollisuuteen ja sen tyypilliseen käyttöön. Tarkasteltavat tekstit ovat osa Edistyneiden suomenoppijoiden korpusta (LAS2). Ne ovat tenttivastauksia, ja tulokset kuvaavat siis kielenkäyttöä akateemisen kirjoittamisen yhdessä alalajissa.

Mahdollisuutta ilmaistaan S1- ja S2-teksteissä monilta osin samalla tavalla, mutta S2-aineistoissa mahdollisuuden ilmauksia on noin puolet S1-aineiston määrästä. Yleisin mahdollisuudenilmaus

on voida-verbi, näitä on noin 75 prosenttia kaikista mahdollisuudenilmauksista. Myös voida-verbiä käytetään S1- ja S2-teksteissä monilta osin samalla tavalla, mutta S1-aineistossa

suurempi osa tapauksista on passiivisia, ja ne kuvaavat jonkinlaista luokittelua ja tiedon hierarkkista jäsentämistä.

Modaalisella verbillä usein ilmaistava kirjoittajan asemoiminen suhteessa sanottuun tietoon on tyypillistä akateemisessa kielessä. Aineistojen välinen ero saattaa johtua kontekstuaalisesta

epäkonventionaalisuudesta eli siitä, että S2-kielenkäyttäjät eivät ilmaise yhtä usein tällaista akateemiselle kielelle tyypillistä kielellistä merkitysvivahdetta, vaikka rakenne on oppijoille sinänsä tuttu.