Analysoimme artikkelissamme trollauskampanjaa, joka kohdistui
nykytaiteen museo Kiasman ARS17-näyttelyssä esillä olleeseen
#ALONETOGETHER-taideteokseen keväällä 2017. Poikkeuksellisen suuria
tunteita puolesta ja vastaan herättäneen teoksen luona nähtiin kevään
aikana innostuneita museokävijöitä, mutta myös teoksen hengen ja
normatiivisen galleriakontekstin ulkopuolelle tarkoituksella
jättäytyneitä osallistujia.

Taideteoksen luona Kiasmassa vieraili useita ihmisiä, jotka pyrkivät
häiritsemään pääasiassa yhtä taiteilijoista, Shia LaBeoufia, jonka
kanssa pystyi kommunikoimaan teoksen välityksellä. Lisäksi häirintä
näkyi verkossa, osin teoksen verkottuneen muodon ja osin trollien
verkkokulttuurisen taustan vuoksi. Suomalaiselta Ylilauta-kuvalaudalta
sekä sen kansainväliseltä vastineelta 4chanilta käynnistynyt häirintä
kytkeytyi osaksi pidempää teoksen taiteilijoiden ja trollien välistä
historiaa, jota tarkastelemme sekä transnationaalisen verkkokulttuurin
ilmentymänä että yhdysvaltalaisen äärioikeistolaisen poliittisen
alt-right-diskurssin suomalaistuneena versiona. Häirintään käytettiin
kuvalautakulttuurille ominaista sanastoa ja kuvastoa, joiden
eräänlaisena tiivistymänä voidaan pitää Pepe-sammakkoa, sarjakuvamaista
symbolia, johon kiinnittyy trollien poliittisia ja retorisia tavoitteita
ja joka toisaalta ilmentää myös trollaukselle ominaista trivialisoivaa
lähestymistapaa.

Analyysimme keskittyy yhtäältä trollauksen ristiriitaiseen rooliin
poliittisesti motivoituneena toimintana ja leikkinä, ja toisaalta
yleisöä osallistavan taideteoksen kokemiseen leikillisenä tapahtumana.
Tarkastelemme myös, miten taiteilijat, trollit ja museokävijät pyrkivät
sääntelemään, kaappaamaan ja muokkaamaan teoksen affektiivisia
ulottuvuuksia yrittämällä hallita teoksen leikillistä tilaa. Osoitamme,
miten trollauksen ymmärtäminen leikkinä auttaa ymmärtämään tapahtumia
erityisesti #ALONETOGETHER-taideteoksen yhteydessä, ja miten trollaus
voi olla samaan aikaan sekä leikkisää että poliittista.