Muinaiskielten tutkija törmää monenlaisiin pohdintoihin avoimeen julkaisemiseen liittyen. Vaikka aineistojen alkuperäiset kirjoittajat eivät olisi olleet elossa vuosisatoihin tai -tuhansiin, ovat aineistot monikerroksisia, ja niihin liittyy usein voimassa olevia tekijänoikeudeksia tekstin julkaisijoilta. Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni on pohtia, mitä sisältyy keskiaikaisten asiakirjojen saattamiseen kaikkien vapaasti saataville. Haluan myös spekuloida, mitä näkökulmia uudet generatiiviset kielimallit avaavat editointiin ja kieliresursseihin liittyen.

Avoimen julkaisemisen teemoja voi lähestyä menneisyyden lisäksi nykypäivän toimijoista käsin. Vaikka aineistot olisivat puoli vuosituhatta vanhoja, niiden työstämiseen on käyttänyt merkittävän määrän resursseja oman aikakauteni tutkijoita. Suomen lainsäädännön mukaan tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. 

Penitentiariaattiaineiston osalta erilaiset tutkimusryhmät ympäri Eurooppaa ovat nähneet valtavasti vaivaa lukea ja julkaista käännetyn lyhennelmän kera alkuperäiset myöhäiskeskiajan kansliakäsialoilla kirjoitetut anomustekstit. Käsialojen lisäksi työ on vaatinut vaivalloista latinaa selvittävää filologista tutkimustyötä ja historiallista kontekstualisointia. Teokset on useimmiten päätetty julkaista painettuina kirjoina, joiden tekemiseen yleensä osallistuu kustannustoimittajan lisäksi myös taitto- ja painotyöntekijöitä. Kaikkien näiden asiantuntijoiden työpanosta kustannetaan myytävien kirjojen kautta.