Tutkin digitaalisen kielentutkimuksen väitöskirjassani keskiajan latinan variaatiota erityisesti katolisen kirkon synninpäästöjen ja erivapausanomusten avulla. Katolisen kirkon kanonisen oikeuden soveltamista käytännössä voi lukea penitentiariaattiasiakirjoista. Aineistot ovat saaneet alkunsa siitä, että keskiajalla paavit pitivät itsellään oikeuden myöntää synninpäästö vakavista rikoksista sekä oikeuden päättää poiketa kirkon kannalta keskeisten asioiden säännöistä, mitä varten ajan saatossa kehittyi oma virastonsa.

Suoraan paavin alaisuudessa toiminut virasto käsitteli erivapausanomuksia ja antoi syyttömäksi julistuksia laajalle määrälle katolisen kirkon jäseniä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Nämä tuhansia anomuksia sisältävät aineistot ovat säilyneet meidän päiviimme saakka lähinnä viraston sisäiseen käyttöön laadittuina rekisterikopioina.

Miettiessäni väitöskirja-aineistoni suhdetta avoimeen julkaisemiseen, nousee esiin kaksi pääsuuntaa: toisaalta haluan eläytyä Vatikaanissa 500 vuotta sitten asioineen tavallisen ihmisen sisäiseen kokemukseen ja toisaalta on tarpeen kunnioittaa 2000-luvun tekijänoikeuslainsäädäntöä.