Natriumin- ja glukoosinkuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) estäjät ovat kymmenen vuoden aikana muuttaneet käsityksemme diabeteksen hoidosta, ja käyttöaiheet ovat tutkimustiedon myötä ulottuneet myös sydämen kroonisen vajaatoiminnan ja kroonisen munuaistaudin (KMT) hoitoon. Laajenevat käyttöaiheet ja suureneva käyttäjäkunta eivät ole ongelmattomia. Lääkeryhmän lääkkeitä on helppo annostella, ja ne soveltuvat yhdistelmäkäyttöön, mutta hyvin siedettyynkin lääkkeeseen liittyvät harvinaiset haitat nousevat laajassa käyttäjäjoukossa näkyviin. Haittatapahtumat ovat tavallisesti lieviä ja väistyvät lääkkeen väliaikaisella tauottamisella yleensä itsestään. SGLT2:n estäjät ovat ennustevaikutuksiltaan erittäin tehokkaita lääkkeitä, joilla on hyvin vähän todellisia vasta-aiheita. Oikealla potilasvalinnalla ja potilasohjauksella lääkeryhmän tarjoamat terveyshyödyt ovat mittavia laajassakin käytössä, ja haittatapahtumien riski jää näille alttiillekin potilailla vähäiseksi. Tämän kirjoituksen tarkoitus on käydä läpi SGLT2:n estäjien käyttöön liittyviä riskejä, auttaa tunnistamaan potilaat, joille SGLT2:n estäjää ei kannata aloittaa ja tarjota ratkaisuja riskipotilaiden haittatapahtumien minimointiin.