Tässä artikkelissa tarkastellaan sopimismahdollisuuksia ja osapuolten neuvotteluasetelmaa yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvassa paikallisessa sopimisessa. Yleissitovuuden vähimmäisehtoluonne, järjestelmän yksipuolinen velvoittavuus sekä normaalisitovuusjärjestelmästä eriävä valvontamekanismi ovat vaikuttaneet työlainsäädännössä poikkeavan lähestymistavan kehittymiseen paikallisen sopimisen osalta. Yleissitovuuden työsopimuslain mukaisten vaikutusten seurauksena paikallista sopimista koskevassa neuvotteluasetelmassa oikeudellisen tarkastelun painopiste siirtyy enemmän yritystasolle työnantajan ja työntekijän väliseen työsuhteeseen ja sitä suojaaviin tekijöihin.

Työnantajan ja työntekijän välisessä työsuhteessa työnantajapuoli on neuvotteluasemaltaan työnjohto-oikeutensa ja tulkintaetuoikeutensa seurauksena vahvempi. Tämä lisää tarvetta työntekijäpuolen aseman turvaamiseksi toteuttaa työlainsäädännön peruslähtökohtien mukaista työntekijän suojelua. Paikallisen sopimisen kehittämisessä se taas korostaa valtion velvoitetta huomioida perustuslain 18.1 §:n mukainen työvoiman suojelun toteutuminen. Neuvotteluasetelmassa merkitystä on kuitenkin myös työrauhavelvoitteen puuttumisella.

Työtaistelutoimenpiteiden käyttömahdollisuus tyypillisesti vahvistaa työntekijäpuolen asemaa. Painostustoimenpiteiden käytön ja toimenpiteisiin osallistuvien työntekijöiden suojan kannalta vaikutusta voi olla sillä, ovatko työntekijät järjestäytyneitä ja onko työpaikalla valittu luottamusmies neuvottelemaan työntekijöiden eduista. Työmarkkinakäytännössä ja -sopimisessa parina viime vuosikymmenenä tapahtuneiden muutosten seurauksena yritystasoinen sopiminen on lisääntynyt ja työehtosopimukset ovat muuttuneet aikaisempaa selvemmin kaksitasoisiksi. Muutosten seurauksena myös järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien työnantajien välinen yhdenvertaisuusnäkökulma on ajankohtaisempi kuin aikaisemmin. Paikallisen sopimisen muutoksia harkittaessa on huomioitava Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet. Kollektiivisen neuvottelujärjestelmän edistämisen näkökulmasta nämä velvoitteet muodostavat kaksitasoisen työehtosopimusjärjestelmän ylle eräänlaisen kolmannen tason. Keskeisiä huomioitavia velvoitteita ovat erityisesti työelämäkysymyksissä ja yhdistymisvapauden tulkinnassa keskeisen aseman saaneet ILO:n velvoitteet sekä EU:n sääntely.