VEMP-mittauksilla tarkoitetaan tasapainoelinlähtöisten lihasherätevasteiden mittausta, jonka avulla voidaan saada käsitys korvakivielinten toiminnasta. Korvakivielinten tehtävänä on aistia vaaka- ja pystysuoria kiihtyvyysliikkeitä, joiden avulla voidaan erottaa pään kierto pään kallistusliikkeestä ja tietenkin ylipäätään saada aistimus liikkeestä. Mittauksen perustana on tasapainoelimen aistinsolujen reaktiokyky esimerkiksi ääniärsykkeiden, värinän tai galvaanisen stimulaation seurauksena: Aistinsoluissa syntyvä aistimus välittyy heijasteperäisesti käytännöllisesti katsoen kaikkiin elimistön poikkijuovaisiin lihaksiin, joissa syntyy vähäisiä sähköisiä jännitemuutoksia. Näillä tasapainoelinsyntyisillä aistimuksilla on merkitystä sekä ympäristötietoisuutemme että itsetiedostuksemme kannalta.

Vaikka VEMP-mittausten toimintaperiaate ja niiden taustalla olevat heijasteradat ovat olleet jossain määrin tunnettuja jopa 50-luvulta lähtien (Bickford et al. 1964; Geisler et al. 1958), on niitä varsinaisesti osattu hyödyntää vasta verraten lyhyt aika: Ensimmäinen tapausselostukset koskevat kolmannen ikkunan oireyhtymää ja tasapainohermon katkaisua (Colebatch et al. 1994; Colebatch and Halmagyi 1992). Laajempaan kliiniseen käyttöön VEMP-mittaukset ilmestyivät vasta 2000-luvun alussa, kun niitä alettiin käyttää kolmannen ikkunan oireyhtymän ja etenkin yläkaarikäytävän luupuutosten varmentamisessa (Minor et al. 2003). Suomessa VEMP-mittausten historia on verraten lyhyt eikä useimmissa keskuksissa mittauksia ole vielä tehty. Turussa olemme aloittaneet mittaukset vuonna 2022.