Tämän retrospektiivisen, havainnoivan väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää tyypin 2 diabeteksen ja esidiabeteksen hoidon toteutumista ja kustannuksia Varsinais-Suomessa aikavälillä 2006–2019. Kahdessa ensimmäisessä osatyössä tutkimusaineistona olivat Paimion-Sauvon terveyskeskuksen potilasrekisteritiedot. Kolmessa muussa osatyössä Varsinais-Suomen tutkimuspopulaatio muodostettiin poikkeavien glukoosi- ja HbA1c-arvojen pohjalta.

Tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys kaksinkertaistui (3,6–>6,1 %) vuodesta 2006 vuoteen 2018. Varsinais-Suomessa diabeteksen esiintyvyys oli 8,8 % ja esidiabeteksen esiintyvyys 9,1 % vuonna 2019. Liitännäissairauksien esiintyvyys miesten ja naisten sekä tyypin 2 diabetesta ja esidiabetesta sairastavien välillä erosi tilastollisesti merkitsevästi. Pitkään kestäneellä hyperglykemialla oli yhteys lisäsairauksien riskin lisääntymiseen, mutta lipidilääkkeiden, GLP-1-agonistien ja SGLT2:n estäjien käyttö vähensi riskiä. HbA1c, LDL ja eGFR oli tutkittu 78–87 %:lla tyypin 2 diabetesta sairastavista, mutta U-AlbKre vain 57 %:lla. HbA1c:n hoitotasapaino oli hyvä, mutta LDL:n tavoitetason saavutti vain kolmasosa korkean riskin potilaista. Ensimmäisen glukoosia alentavan lääkkeen jälkeen tavoitteen HbA1c<53 mmol/mol saavutti 84 % tyypin 2 diabetesta sairastavaista. Ensimmäinen lääke oli metformiini lähes 90 %:lla. Seuraavissa lääkelisäyksissä käytetyt lääkevalmisteet vaihtuivat merkittävästi vuodesta 2006 vuoteen 2019. Tavoitetason saavuttaminen oli sitä vaikeampaa mitä useampi lääke oli käytössä. Hyperglykemian lääkehoidon kokonaiskustannukset nousivat seuranta-aikana yli nelinkertaiseksi. Liitännäissairaudet nostivat erikoisairaanhoidon kustannukset kaksin- tai kolminkertaisiksi.

Hyperglykemian hoitotasapaino ei ole merkittävästi parantunut huolimatta lisääntyneistä kustannuksista. Hoidon tavoitteena tulee olla liitännäissairauksien vähentäminen albuminurian seulontaa lisäämällä, elintapaohjauksella ja ennustetta parantavien lääkkeiden käytön lisäämisellä.