Yksi aviovarallisuussuhteiden purkamiseen keskeisesti vaikuttava sopimus on avioehtosopimus, jolla puolisot voivat määrätä omaisuutta avio-oikeuden alaiseksi tai siitä vapaaksi. Avioehtosopimus tulee tehdä avioliittolain muotovaatimusten mukaisesti. Muotosäännöksin pyritään turvaamaan kummankin osapuolen aito ja vapaasti muodostettu sopimustahto, ja vakuuttua sen olemassaolosta. Muotosäännöksiä tulkitaan käytännössä ankarasti.

Käytännössä on esiin noussut tilanteita, joissa vedotaan avioehtosopimuksen pätemättömyyteen siksi, että sopimuksen tekemisolosuhteet ovat olleet epäasianmukaiset. Puoliso voi esimerkiksi väittää tulleensa pakotetuksi allekirjoittamaan avioehtosopimuksen, tai että hän on erehtynyt sopimuksen sisällöstä tai sen oikeusvaikutuksista. Puoliso voi vaatia avioehtosopimuksen pätemättömäksi julistamista myös esimerkiksi sillä perusteella, että hänellä ei ole sopimuksentekohetkellä ollut oikeaa käsitystä osapuolten varallisuusasemista.

Artikkelissa käydään varallisuusoikeudellisen aineiston valossa läpi oikeustoimilain pätemättömyysperusteita ja tehdään tässä yhteydessä yleisempiä huomioita oikeustoimilain 3 luvun säännösten soveltamisesta avioehtosopimuksiin. Artikkelin loppuosassa nostetaan esiin avioehtosopimuksen pätemättömyyteen liittyvää hoivoikeuskäytäntöä.