Oikeudellisessa keskustelussa positiivinen erityiskohtelu viittaa tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseen ja poistamiseen. Koulutuspoliittisissa asiakirjoissa positiivinen erityiskohtelu viittaa puolestaan palvelutarvetta kuvaavien toimintaympäristöindikaattorien käyttöön koulutuksen rahoituksen jakamisessa. Palvelutarveindikaattorien lainsäädännöllisen aseman vahvistamiseen pyrkivien politiikkatavoitteiden myötä on vaarassa muodostua oikeustila, jossa lainsäädännölliseen kehikkoon tuodaan positiivisen erityiskohtelun käsite, jolle annetaan poikkeava sisältö verrattuna käsitteelle perusoikeusjärjestelmään ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöön vakiintuneeseen sisältöön. Tällaisella muutoksella positiivisen erityiskohtelun käsitteen käyttötapaan olisi sekä julkisen sektorin rahoitusjärjestelmiä että yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön systematiikkaa heikentäviä vaikutuksia. Siksi siihen on suhtauduttava torjuvasti. On tärkeä tunnistaa, ettei tarveperusteinen rahoitus ole positiivista erityiskohtelua.