Lainsäädäntö ja ohjeistukset ohjaavat yksiselitteisesti selvittämään rakennusten sisäilmaongelmia kuntotutkimuksin, joissa esimerkiksi rakenteet tutkitaan rakenneavauksin ja materiaalinäyttein. Kuntotutkimuksissa kuntoarviomenetelmiin rinnastettava aistinvarainen katselmus on osa lähtötietoselvityksiä, joiden perusteella laaditaan tutkimussuunnitelma. Sen sijaan tieteellisissä sisäilmatutkimuksissa kuntoarviomenetelmin tehdyt katselmukset ovat kyselyiden ohella usein ensisijainen tai ainoa keino luokiteltaessa rakennuksia vaurio- ja verrokkikohteiksi. Tässä artikkelissa todetaan Rakennusterveystietokanta-hankkeen 322 julkisen rakennuksen laajaan kuntotutkimukseen perustuen tilastollisesti erittäin merkitsevä ero merkittävien kosteus- ja mikrobivaurioiden havaitsemissa kuntoarvio ja -tutkimusmenetelmien välillä. Ero korostuu erityisesti peruskorjauslähtöisissä rakennuksissa, joissa ei epäillä sisäilmaongelmaa. Tulokset viittaavat siihen, että tieteellisissä tutkimushankkeissa kuntoarviomenetelmin valituista ns. terveistä verrokkirakennuksista jopa lähes 2/3 olla yhtä vaurioituneita kuin vaurioituneiksi valitut. Koska tutkimushankkeissa rakennusten määrä harvoin ylittää 20 kpl, lisää pieni otanta riskiä väärin luokiteltujen rakennusten osuuden kasvamisesta entisestään. Rakennusten virheellinen luokittelu ei voi olla vaikuttamatta koko tutkimushankkeen tuloksiin.