Poronhoitoalueella pesivä merikotkakanta on kasvanut voimakkaasti 1980-luvun alusta ja vuonna 2022 pesivien parien määrä ylitti sadan. Vaikka merikotka pääsääntöisesti syö kalaa ja vesilintuja, myös nisäkkäät kuten poronvasat kuuluvat sen ruokavalioon. Tutkimme poronvasojen osuutta pesivien merikotkien ravinnossa eri osissa poronhoitoaluetta ja elinympäristöjen ja sääolosuhteiden yhteyttä syötyjen vasojen määrään, sekä pesimättömien nuorten merikotkien suosimia alueita ja kytköksiä poroihin.

Poronvasojen osuutta merikotkan ravinnossa tutkittiin pesiltä kerättyjen ja määritettyjen saalis-tähteiden avulla. Pesäkäyntien yhteydessä kerättiin tiedot sekä maa- että merikotkanpesiltä löyde- tyistä koparoista. Tietojen avulla mallinnettiin poronvasan esiintyvyyttä eri elinympäristöissä, leveysasteilla ja sääolosuhteissa sekä verrattiin lajien välisiä eroja. Kerätyt koparat tutkittiin Ruokavirastossa, jossa niistä tehtiin ikä- ja mahdollisuukien mukaan myös kuntoarvio. Kymmenelle eri puolilla poronhoitoaluetta vuonna 2021 kuoriutuneelle merikotkanpoikaselle asennettiin satelliittipaikantimet, joiden avulla pystyttiin seuraamaan merikotkien liikkeitä ja käyttämiä alueita sekä mallintamaan niiden suosimia elinympäristöjä ja kytköksiä porojen suosimiin alueisiin. Mallinnuksissa hyödynnettiin myös paikannustietoja aiemmin satelliittilähettimin varustetuilta merikotkilta. Suoria havaintoja merikotkien aiheuttamista porovahingoista haettiin havainnoimalla tunturissa ja vasomistarhoilla pääsääntöisesti vasomisaikana, sekä verkkolomakkeella, johon poronhoidossa toimivat saivat kirjata havaintojaan.

Havaitsimme, että poronvasan osuus merikotkan saaliissa kasvaa pohjoiseen päin, ja että mitä suurempi osuus merikotkan reviirin pinta-alasta oli järviä, sitä vähemmän poronvasjoa saaliissa keskimäärin on. Poronvasojen osuus oli suurempi keväinä jolloin lumi suli myöhään ja toukokuun keskilämpötila oli matala.

Satelliittidatan avulla selvisi, että Lapista kotoisin olevat merikotkat liikkuvat vuoden läpi keskimäärin pohjoisempana kuin muualla Suomessa kuoriutuneet merikotkat. Joulu-helmikuussa mikään satelliittikotka ei ole käynyt poronhoitoalueella. Jotkin Lapin kotkat tulivat alueelle jo maaliskuussa, kun ensimmäiset muualta kotoisin olevat tulivat aikaisintaan huhtikuussa. Lapissa kuoriutunut kotka vietti laskennallisesti poronhoitoalueella keskimäärin noin 100 päivää ja muualla kuoriutunut kotka 10 päivää. Yksilölliset erot olivat kuitenkin huomattavia. Ylivoimaisesti suurin osuus paikannuksista osui Lapin paliskuntaan, jossa myös pesimäkanta on tihein. Seuraavaksi suosituimpia olivat tunturipaliskunnat Paistunturi ja Muotkatunturi. Elinympäristömalli osoitti, että merikotkat tunturissa hakeutuivat paikkoihin, joissa oli paljon poroja.

Maastohavainnoinneissa ei nähty tilanteita joissa merikotka olisi uhannut poroja, vaikka ne oleilivat porojen lähistöllä. Sekä meri- että maakotkien nähtiin syövän jälkeisiä. Vasomistarhoilla keväällä 2021 sattui useita tilanteita, joissa kotka oli tappanut vasan. Tappoja ei nähty eikä lajista voida olla varmoja, mutta joillakin tarhoilla nähtiin vain merikotkia eikä ole poissuljettua että nämä olisivat tappaneet vasoja. Vuonna 2022 tarhoilla ei oleillut kotkia.

Merikotkanpesiltä kerätyistä koparoista ei valitettavasti pystytty tekemään kuntoarvioita. Maakotkanpesiltä löytyi enemmän koparoita kuin merikotkanpesiltä, ja mallin perusteella merikotkat söivät eteläisellä poronhoitoalueella 1/10 maakotkan syömistä määristä, keskimmäisellä 1/5 ja pohjoisimmalla alueella noin 1/3.

Merikotkien syömissä poronvasojen määrissä oli huomattavaa ajallista ja paikallista vaihtelua. Epäselväksi jäi edelleen missä määrin merikotkat mahdollisesti tappavat syömänsä poronvasat. Merikotkat eivät aiheuta poronhoidolle maakotkaan verrattavia haittoja, mutta näyttää siltä että ne joinakin vuosina voivat aihettaa ongelmia ainakin paikallisesti.