Suomen riistakeskuksen Hyvinvointia riistataloudesta -prosessiin kuuluu edistää riistatalouden hyvinvointivaikutusten tutkimusta ja viestintää niistä sekä lisätä riista- ja erätalouden taloudellista toimeliaisuutta ja liiketoimintaa. Vuonna 2021 kerättiin kyselytutkimuksella maanomistajien näkemyksiä hirvieläimistä ja riistataloudesta. Kysely keräsi laajalti tietoja maanomistajista sekä heidän mielipiteitään esimerkiksi kaupallisesta metsästyksestä ja toimenpiteistä hirvieläinvahinkojen estämiseksi. Raportissa tarkastellaan maanomistajien saamaa taloudellista hyötyä hirvieläinmetsästyksestä sekä onko hyöty yhteydessä eri alueilta saatuun hirvieläinsaaliiseen.

Kyselyn perusteella noin 90% maanomistajista vuokraa maitaan metsästyskäyttöön. Käytännöissä korvata maanomistajille metsästysmaiden käyttöä on eroja ja joskus metsästysvuokraa maksetaan rahana, joskus lihana, joskus talkootyönä, joskus peijaisilla ja joskus ei makseta tai anneta mitään. Tulosten perusteella vain noin 50% metsästysoikeutta mailleen vuokraavista maanomistajista saa jotain rahalla mitattavaa korvausta. Keskimäärin hirvieläinmetsästyksen taloudellinen hyöty korvausta saaville maanomistajille on noin 6335€ 1000 hehtaaria kohden. Maanomistajien välillä on kuitenkin paljon vaihtelua ja monille maanomistajille rahallinen hyöty on kuitenkin hyvin pieni. Rahallista vuokraa perii vain 2% kyselyyn vastanneista maanomistajista. Enimmäkseen korvaus kuitenkin saadaan hirven- tai peuranlihana, mikä voi olla toimivampaa vuosittaisten kanta- ja saalis vaihteluiden takia. Parhaan rahallisen korvauksen maanomistaja saa maistaan silloin, kun hän kuuluu itse metsästysseurueeseen ja saa sitä kautta hirven- tai peuranlihaa. Maanomistajat, jotka harrastavat metsästystä saavat keskimäärin paljon korkeampaa korvausta (noin 6700 € / 1000 ha) kuin maanomistajat, jotka eivät harrasta metsästystä (812 € / 1000 ha). Tämä voi vaikuttaa kielteisesti heidän asenteisiinsa hirvieläinmetsästystä kohtaan.

Neljäsosa maitaan vuokraavista maanomistajista ei saa korvausta, mutta kokee säästyneensä vahingoilta. Riistatalouden arvon kannalta voi olla ongelmallista, että maanomistajille hirvieläimillä ei ole taloudellista arvoa vaan ne voidaan kokea lähinnä metsävahinkoja aiheuttavana. Tällöin ainoa tavoite on pitää hirvieläinkannat mahdollisimman alhaalla, vaikka riistatalous voisi tuoda myös hyvinvointia sekä taloudellista hyötyä maanomistajille. Hirvieläinten välillä on eroja siinä vaikuttaako saaliin määrä saatuun taloudelliseen hyötyyn. Valkohäntäpeura- ja metsäkaurissaalis ja rahallinen hyöty maanomistajalle ovat merkittävästi yhteydessä toisiinsa ja saaliin kasvaessa rahallinen hyöty maanomistajalle kasvaa. Hirvisaaliin ja rahallisen hyödyn välillä taas ei ole yhteyttä. Tulevaisuudessa olisi tärkeä löytää syitä siihen, mikä selittää eroja hirven- ja peuranmetsästyksen välillä. Alueiden sisällä voi olla eroja saalismäärissä ja käytännöissä, mikä ei tule esille tässä selvityksessä. Lisäksi joillakin alueilla suurempi osa maanomistajista voi olla metsästäjiä tai periä rahallista vuokraa kuin toisilla, mikä nostaa hirvenmetsästyksen taloudellista arvoa heille. Syitä eroihin toimintatavoissa ja käytännöissä voi olla lukuisia, mikä voi johtaa paikoin siihen, että maanomistaja ei koe riistataloutta kovin arvokkaaksi. Etenkin hirvenmetsästyksen kohdalla olisi tärkeä lisätä tietoa saalismääristä ja metsästysoikeuden vuokraamisen eri vastikkeista maanomistajille eri alueilla.