Miten tulevaisuuksia voi lukea ja miten voimme vahvistaa ’tulevaisuuskestävyyttämme’? Nämä ovat peruspilareita tulevaisuudentutkimuksessa ja tulevaisuudentutkimuksen hyödyntämisessä päätöksentekoon. Tulevaisuuslukutaidolla (futures literacy) tarkoitetaan kykyä luoda ja käyttää systemaattista ennakointitietoa nykyhetken päätöksiin. UNESCO:ssa ennakointityötä paaluttanut Riel Miller (2018) on korostanut tässä yhteydessä kykyä tunnistaa nykyhetkessä piilevää tulevaisuuksien potentiaalia – emergenssin havaitsemisen ja ymmärtämisen roolia. Tärkeää olisi kuitenkin syventää tätä lukutaitoa seuraavalle tasolle siten, että se muuttuu tulevaisuusresilienssiksi (futures resilience). Tulevaisuusresilienssillä tarkoitan kykyä ennakoida kriisejä, selvitä ja oppia niistä sekä kykyä uudistua, mikä syntyy tämän prosessin kautta. Tulevaisuusresilienssissä ei ole kyse vain selviämisestä (bouncing back) ja takaisin vanhaan olotilaan sujahtamisesta vaan oleellisesti tilannekuvan arvioinnista, oppimisesta, uudistumisesta ja tulevaisuuteen tähtäämisen vahvistamisesta.^[1]  Tässä artikkelissa pohdin sitä, millainen tulevaisuusresilientti kaupunki on sekä sitä, miten päättäjien tulisi muuttaa ajatteluaan, jotta siihen päästäisiin. Läpivalaisussa on kaupunkiympäristö ja sen suunnittelu.

^[1] Ks Saija Toivosen kanssa toimittamamme kriisiajattelun ja tulevaisuusresilienssin teemanumero Futura 4/2021.