Avoin yliopisto-opetus ja valmennuskurssit ovat opiskelijavalintojen uudistamisen myötä tulleet aiempaa väkevämmin yleiseen keskusteluun. Molempien toiminta on 2010-luvun lopulla myös laajentunut. Kumpaakin on kritisoitu maksullisuudesta ja julkisessa keskustelussa niitä on välillä verrattu toisiinsa. Tässä artikkelissa asetamme avoimen yliopisto-opetuksen ja valmennuskurssit rinnakkain ja analysoimme, millaisiksi toimintamuodoiksi ne rakentuvat yksityisen ja julkisen koulutuksen rajapinnalla. Tarkastelemme toiminnan luonnetta kahdesta näkökulmasta: miten avoimen yliopisto-opetuksen ja valmennuskurssien rahoitus on järjestetty, ja millaiseksi niiden merkitys rakentuu korkeakouluun hakemisen näkökulmasta? Hyödynnämme analyyttisessä jäsennyksessämme aiempia tutkimuksia ja julkaisuja, dokumentteja sekä tilastotietoa. Avoin yliopisto-opetus ja valmennuskurssit näyttävän tuovan toisen asteen ja korkeakoulutuksen väliseen nivelvaiheeseen yksityistymisen piirteitä. Kumpikin hyödyntää toimintansa suunnittelussa ja ohjaamisessa opiskelijavalintojen kilpailullisuutta ja siitä nousevaa epävarmuutta, jota yliopistoon hakevat pyrkivät näihin koulutusmuotoihin hakeutumalla hallitsemaan. Niiden rooli koulutusjärjestelmän osana esimerkiksi muodollisten arvosanojen myöntämisen ja henkilökunnan kelpoisuusvaatimusten osalta eroaa kuitenkin ratkaisevasti. Voidaan kysyä, tulisiko koulutuspolitiikassa ja koulutuksen käytännöissä selkeämmin tehdä eroa julkisen ja yksityisen koulutuksen tarjonnan välille.