Tässä artikkelissa tarkastellaan urheiluoikeuden yleisiä oppeja ja erityisesti sen kantavia periaatteita, joita ovat vapausperiaate, reilun pelin periaate ja urheilukilpailujen sujuvuusperiaate. Niiden kehitykseen voivat vaikuttaa EU:n tuomioistuimessa par­haillaan vireillä olevat kilpailuoikeuden ja vapaan liikkuvuuden sään­nösten soveltamista urheilussa koskevat tapaukset. Tässä artikkelissa keskitytään arvioimaan jalkapallon Euroopan Superliigaa, Kansainvä­listä luisteluliittoa (ISU) ja jalkapallon pelaajasiirtojen sääntelyä käsit­televien tapausten mahdollisia vaikutuksia urheiluoikeuden kantavien periaatteiden kehittymiseen.

Euroopan Superliiga -tapauksessa tar­kastellaan kansainvälisten jalkapalloliittojen sääntöjä, jotka mahdol­listivat seuraamusten asettamisen kilpailevaan sarjatoimintaan osal­listuville joukkueille. Kansainvälinen luisteluliitto puolestaan rajoitti säännöillään urheilijoiden mahdollisuuksia harkintansa mukaan osallis­tua liittoon kuulumattomien toimijoiden organisoimiin kilpailuihin. Jalkapallon pelaajasiirtoja koskevassa sääntelyssä rajoitetaan pelaajien edustusoikeuksien saamista ja asetetaan seuraamuksia pelaajan uudelle seuralle silloin, kun pelaaja on päättänyt sopimussuhteen aiemman seu­ran kanssa ilman hyväksyttävää syytä.

Erityisen oikeudellisen huomion kohteina edellä mainituissa ta­pauksissa ovat kansainvälisten lajiliittojen mahdollisuudet säännellä organisoimaansa kilpailu- ja muuta toimintaa sekä ylläpitää urhei­lun pyramidirakennetta. Tämä rakenne on omiaan keskittämään päätösvaltaa kansainvälisille lajiliitoille ja potentiaalisesti vaikeuttamaan rinnakkaisen kilpailutoiminnan harjoittamista. Arvioitaviksi tulevat vapausperiaatteen, reilun pelin periaatteen ja urheilukilpailujen suju­vuusperiaatteen mukaiset lähtökohdat.