Unescon ja Maailmanpankin tuoreet raportit ovat nostaneet esiin koulutusjärjestelmän velvollisuudet ja vastuut sekä oppimisen kriisin globaalina yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttavana ilmiönä. Nämä raportit ovat herättäneet keskustelua tutkimuksesta, tutkimustarpeista ja tutkimustulosten käytöstä koulutuksen kehittämisessä. Vähemmän keskustelua on käyty koulutustutkimuksen välittämästä ymmärryksestä maailmasta sekä tavastamme tuottaa maailmankuvia. Kysymmekin katsausartikkelissamme kriittisen koulutustutkimuksen näkökulmasta, mitä tutkimuksillamme edistämme ja miten. Kysymme myös, miten tutkimus ja tutkijat ovat nostaneet esiin kysymyksiä velvollisuuksista ja vastuista. Katsauksemme kohdentuu omia tutkimusteemojamme tarkastelevien tieteellisten julkaisujen analyysiin. Analyysimme teemoina ovat opettajaprofessio, tasa-arvo, koulutuksen kehittäminen ja koulutuksen kehittämiseen kantaa ottava tutkimus. Osallistumme näin sekä ontologis-episteemiseen että pragmaattisempaan koulutustutkimukselliseen keskusteluun. Meta-analyysimme perusteella on todettavissa, että tutkimuksella voidaan vahvasti suunnata lukijoiden katsetta ja että tieteenteoreettiset lähtöoletukset näyttävät artikkeleissa annetuilta ja niiden auki kirjoittaminen niukalta. Voidaankin kysyä, oletammeko tutkijoina lukijoidemme jakavan tuottamamme maailmankuvan. Haluamme käynnistää keskustelua tieteenteoreettisten näkökulmien sekä tutkijoiden omien tieteellisten lähtökohtien ja sitoumusten täsmällisemmän esiin tuomisen tärkeydestä.