Fiktiivisen kirjallisuuden maailmasta monikulttuuriseen Suomeen. Ennakointikertomus kirjallisuudenopetuksen ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineenä




Ennakointikertomus kirjallisuudenopetuksen ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineenä

Juli-Anna Aerila

PublisherTurun yliopisto

Rauma

2010

978-951-29-4221-3

978-951-29-4222-0

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4222-0

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4222-0



Tutkimuksessa selvitetään fiktiivisen kirjallisuuden lukemisen ja monikulttuurisen arvokasvatuksen

yhteyksiä perusopetuksessa. Tutkimus on suunnattu oppiaineen äidinkieli ja kirjallisuus ainedidaktiikkaan,

erityisesti kirjallisuudenopetukseen. Tavoitteena on kehittää helposti opetuskontekstiin

siirrettävä menetelmä fiktiivisen kirjallisuuden pohjalta käytävän opetuskeskustelun tehostamiseen.

Fiktiivisen kirjallisuuden ymmärtäminen ja eettis-moraalinen ajattelu muistuttavat

lähtökohtaisesti toisiaan, koska molemmissa on tavoitteena itselle vieraan henkilön ajatuksiin tai

itselle vieraaseen tilanteeseen eläytyminen. Tästä syystä fiktiivinen kirjallisuus sopii hyvin perusopetuksen

aihekokonaisuuksien sisältämistä eettis-moraalisista arvoista käytävään keskusteluun.

Tutkimuksen empiirinen osa on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa selvitettiin,

miten vuosina 1993 – 20007 ilmestyneissä nuortenromaaneissa on kuvattu suomalaisen yhteiskunnan

monikulttuurisuutta. Monikulttuurisuusaiheista nuortenkirjallisuutta ei ole vielä ilmestynyt

paljon ja ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat teoksissa pääasiassa sivu- tai taustahenkilöinä. Nuortenromaanit

sopivat kuitenkin hyvin monikulttuurisuusaiheisen opetuskeskustelun lähtökohdaksi.

Nuortenromanien henkilöhahmot ovat stereotyyppisiä ja usein toisilleen vastakkaisia. Vastakkainasettelu

saavat nuoren lukijan kyseenalaistamaan maahanmuuttajiin liittyviä stereotypioita.

Stereotyypin rinnalla on mahdollista puhua prototyypistä tai mallista.

Toisessa osassa testattiin fiktiivisen tekstin pohjalta kirjoitetun ennakointikertomuksen

käyttökelpoisuutta monikulttuurisuusaiheisessa, fiktiivisen tekstin pohjalta käytävässä opetuskeskustelussa.

Empiirinen aineisto kerättiin perusopetuksen kahdeksannen luokan opetusryhmistä

niin, että yksi opetusryhmä oli maahanmuuttajaryhmä, toinen suomalainen oppilasryhmä, jolla on

maahanmuuttajakokemuksia ja kolmas oli oppilasryhmä, jolla ei ollut juurikaan maahanmuuttajakokemuksia.

Ennakointikertomukset kirjoitettiin monikulttuurisuusaiheisten nuortenromaanikatekelmien

pohjalta. Kerätyn 120 ennakointikertomuksen aineiston analyysimenetelmänä on merkitysvihjeanalyysi.

Ennakointikertomukset jaettiin merkitysvihjeanalyysin avulla kolmeen ryhmään

hallitsevasti myönteisiä kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeitä sisältävät ennakointikertomukset,

ambivalentisti sekä myönteisiä että kielteisiä kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeitä sisältävät ennakointikertomukset

ja hallitsevasti kielteisiä kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeitä sisältävät ennakointikertomukset.

Tyttöjen ja poikien tuottamat merkitysvihjeet eroavat toisistaan erityisesti kielteisten

kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeiden kohdalla: tytöillä hallitseva kulttuurienvälisyyden

merkitysvihje on pelko, kun pojilla se on väkivallan merkitysvihje. Näyttää myös siltä, että ne oppilaat,

erityisesti pojat, joilla on vain vähän kokemuksia maahanmuuttajista, tuottavat enemmän kielteisiä

kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeitä kuin maahanmuuttajat tai suomalaiset oppilaat, joilla

on maahanmuuttajakokemuksia.

Näyttää myös siltä, että fiktiivisen kirjallisuuden aktiivinen harrastaminen vaikuttaa

kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeisiin ambivalenttiin suuntaan. Nuortenromaanien kohdalla tämä

on ymmärrettävää, koska nuortenromaanitkin rakentuvat vastakkaisille henkilöhahmoille ja merki2

tysvihjeille. Mitä vähemmän oppilas harrasti lukemista, sitä enemmän oppilas käytti ennakointikertomuksessaan

emotekstin ulkopuolisia merkitysvihjeitä.

Fiktiivistä kirjallisuutta olisi mahdollista nykyistä huomattavasti enemmän kirjallisuuskasvatukseen,

jolloin kirjallisuutta voitaisiin perusopetuksessa käyttää aihekokonaisuuksien tai

muiden oppiaineiden oppisisältöjen läpikäymiseen. Ennakointikertomuksen ja merkitysvihjeanalyysin

avulla fiktiivisen kirjallisuuden pohjalta käytäviä opetuskeskusteluita on mahdollista tehostaa.

Fiktiivisen kirjallisuuden käyttäminen kirjallisuuskasvatuksessa edellyttää kuitenkin fiktiivisen

kirjallisuuden omalajisuuden huomioon ottamista.



Last updated on 2024-03-12 at 13:12