Tutkimuksen tausta: Säännöllinen kestävyystyyppinen liikunta alentaa lepoverenpainetta, ja aikuisurheilijoiden lepoverenpaine onkin matalampi sekä kohonneen verenpaineen esiintyvyys pienempi kuin aikuisikäisillä ei-urheilijoilla. Tutkimustietoa säännöllisen harjoittelun ja lepoverenpaineen yhteydestä nuorilla urheilijoilla on kuitenkin niukalti. Tämä Terveyttä Edistävä LiikuntaSeura (TELS) -tutkimuksen osatutkimus tarkasteli säännöllisen harjoittelun ja lepoverenpaineen yhteyttä 14-16 -vuotiailla urheilijoilla.     

Menetelmät: Tämän poikkileikkaustutkimuksen otos on osa suurempaa TELS-tutkimuksen aineistoa, joka kerättiin ryväsotantana 10 etukäteen määritellyn urheilulajin (maastohiihto, koripallo, luistelu, salibandy, jääkiekko, jalkapallo, voimistelu, yleisurheilu, suunnistus, uinti) seuroista sekä verrokkeina toimineista kouluista. Otanta myös ositettiin valtakunnallisten liikuntalääketieteen keskusten (Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Oulu) sijainnin mukaan. Tämän tutkimuksen otoskoko oli 574 nuorta, joille tehtiin TELS-tutkimuksen terveystarkastus liikuntalääketieteen keskuksissa. Heistä 410 oli urheiluseurassa urheilevia nuoria (50 % poikia) ja 164 iän sekä asuinpaikan perusteella kaltaistettua verrokkia (35 % poikia), jotka eivät harrastaneet liikuntaa urheiluseurassa. Viiden minuutin levon jälkeen systolinen ja diastolinen verenpaine mitattiin automaattimittarilla olkavarresta toistetusti 1 minuutin mittausvälillä. Jos systolisten tai diastolisten paineiden ero mittausten välillä ylitti 10 mmHg, mittaus uusittiin kolmannen kerran.  Toistettujen mittausten matalin arvo otettiin tilastolliseen analyysiin. Pulssipaine laskettiin saman mittauskerran systolisen ja diastolisen paineen erotuksena, myös sen matalin arvo toistetuista mittauksista analysoitiin. Verenpaine ja pulssipaine analysoitiin sekä jatkuvina että luokiteltuina muuttujina (viitearvojen mukainen vai poikkeava). Ryväsotanta ja keskus huomioitiin tilastollisessa monitasomallinnuksessa. 

Tulokset: Tutkittavien keski-ikä oli 15,6 (keskihajonta 0,5) vuotta. Diastolinen paine oli urheilevilla nuorilla matalampi kuin verrokeilla: 65 vs. 66 mmHg, p=0,002. Yli 90 mmHg olevaa diastolista painetta ei havaittu yhdelläkään tutkittavalla. Pulssipaine oli urheilevilla nuorilla suurempi kuin verrokeilla: 48 vs. 45 mmHg, p=0,001. Systolisessa paineessa ei ollut eroa urheiluseurassa urheilevien nuorten ja verrokkien välillä: 115 vs. 114 mmHg. Samoin yli 140 mmHg oleva systolinen paine havaittiin urheilevilla nuorilla ja verrokeilla yhtä usein: 2 vs. 4 tutkittavaa. Kestävyysurheilua harrastavien (kolme kestävyyslajia sekä jalkapallo) ja muuta kuin kestävyysurheilua harrastavien urheilijoiden verenpaineiden ja pulssipaineen välillä ei ollut eroja.

Johtopäätökset: Urheiluseurassa urheilevien nuorten diastolinen verenpaine on hieman matalampi, mutta pulssipaine puolestaan suurempi kuin saman ikäisillä urheiluseurassa liikuntaa harrastamattomilla verrokeilla. Urheilevien nuorten ja verrokkien väliset erot ovat kuitenkin kliinisesti merkityksettömiä. Yläasteikäisillä nuorilla urheiluseurassa tapahtuvaan säännölliseen harjoitteluun ei näytä liittyvän matalampi verenpaine samalla tavoin kuin aikuisurheilijoilla. Poikkeavien verenpainearvojen esiintyvyys yläasteikäisillä säännöllisesti harjoittelevilla nuorilla on niin pieni, että heidän terveystarkastuksissaan verenpainemittaus kannattaa ehkä tehdä vain valikoidusti esitietojen ja statuslöydösten antaessa siihen aihetta.