Lihasinvasiivinen virtsarakkosyöpä on vakava sairaus, jolla on huono ennuste. Keskimäärin vain 58 % radikaalihoidetuista on hengissä 5 vuoden kuluttua diagnoosista. Yksi merkittävimmistä ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä ovat imusolmuke-etäpesäkkeet, joiden diagnosoiminen hoitoja suunniteltaessa on huomattavan haastavaa. Tämä vaikeuttaa eritoten potilasvalintaa pre-operatiivisen kemoterapian tarpeen arvioinnissa. Tavanomaisten kuvausmenetelmien (TT, MRI) tarkkuus ja herkkyys jättävät toivomisen varaa. PET-kuvauksista saatu informaatio ei tue rutiininomaista käyttöä, mutta tietyin edellytyksin se saattaa olla hyödyllistä. Lisätutkimus hoitotulosten parantamiseksi on välttämätöntä.