Väitöskirja tarkastelee yhdistetyn todellisuuden teknologian hyödyntämistä menneisyyttä koskevan tiedon esittämisen ja tuottamisen apuvälineenä. Tutkimus keskittyy siihen, millaiseksi aineellisen todellisuuden, kerronnan ja historiallisen tiedon välinen suhde muodostuu yhdistettyyn todellisuuteen perustuvissa menneisyyden esityksissä. Näitä esityksiä tarkastellaan kertomuksina ja niiden suhdetta menneisyyden fyysisiin jäänteisiin sekä historialliseen tietoon analysoidaan hyödyntämällä autenttisuuden käsitettä. Tutkimus kytkeytyy historiatieteen tietoteoriaan ja historiografian filosofiaan, mutta luonteeltaan monitieteisenä myös museologiaan, narratologiaan sekä tietotekniikkaan. 

Tutkimus koostuu johdanto- ja yhteenveto-osasta, kuudesta artikkelista sekä yhdestä yhdistetyn todellisuuden sovelluksesta. Artikkeleissa on käsitelty yhdistetyn todellisuuden sovellusten teknistä perustaa, yhdistetyn todellisuuden tapoja tuottaa historiallisia kertomuksia, sen suhdetta aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön ja autenttisuuden käsitteeseen sekä yhdistettyä todellisuutta tilallisia ja moniaistisia kokemuksia tuottavana teknologiana. Artikkelien lisäksi mukaan otettu yhdistetyn todellisuuden sovellus tarjoaa tarkasteltuja teemoja havainnollistavan käytännön esimerkin. 

Aineistona on käytetty joukkoa Turun yliopistossa osana Futuristic History- ja MIRACLE-hankkeita toteutettuja yhdistettyyn todellisuuteen perustuvia menneisyyden esityksiä sekä niiden tuottamisen yhteydessä tehtyjä havaintoja. 

Tutkimus osoittaa, että yhdistetyn todellisuuden teknologiaan perustuvat menneisyyden esitykset, jotka muodostuvat aineelliseen todellisuuteen yhdistetyistä digitaalisista lisäyksistä ja kielellisestä kerronnasta, voivat välittää sekä kielellistä että ei-kielellistä historiallista tietoa. Autenttisuuden käsite on esitysten välittämän tiedon arvioinnin helpottamiseksi mielekästä jakaa kahteen osaan. Näistä historiallinen autenttisuus merkitsee menneisyyden jäännösten ikää ja vastaavuudellinen autenttisuus puolestaan sitä, että esitykset vastaavat olemassa olevaa tietoa menneisyyden olosuhteista. Lisäksi tutkimus osoittaa, että ollakseen akateemisen arvioitavuuden kriteerit täyttävää on menneisyyden esityksen sisällettävä myös esittämiensä kertomusten taustoista ja synnystä kertova paradata.