Tässä artikkelissa tarkastelen päätöksentekoa monikulttuurisilla
lääkärin vastaanotoilla, joissa joko lääkäri tai potilas on
maahanmuuttaja eikä puhu suomea äidinkielenään. Ensin analysoin
päätöksenteon kielellistä muotoilua tarkastelemalla niin sanottuja
päätösaloitteita, joissa päätös tuodaan ensimmäisen kerran keskusteluun
ja keskusteltavaksi. Toiseksi tarkastelen, miten päätösaloitteisiin
vastataan, ja erityisesti, ilmentävätkö potilaat vastarintaa ja miten
päätöksistä neuvotellaan. Aineistona on 36 videoitua yleislääkärin
vastaanottoa, ja metodeina keskustelunanalyysi ja
vuorovaikutuslingvistiikka.

Lääkärien päätösaloitteet ovat aineistossa idiomaattista
lääkärikieltä. Niiden kielellinen muotoilu mukailee päätöksen aiheeseen
liittyvää tiedollista ja institutionaalista päätösvaltaa. Lääkärin
päätösvallan alaiset päätökset lääkärit aloittavat tyypillisesti oman
toimintansa näkökulmasta (mä kirjotan; mä voisin kirjoittaa).
Potilaan päätösvallan alaiset jatkotoimenpiteet lääkärit puolestaan
esittävät potilaan toiminnan näkökulmasta tai yleispätevinä (sä voisit käydä vaikka kirjastossa; pieni liikunta vois olla ihan hyvä).
Ulkomaalaistaustaisten lääkärien päätösaloitteet eroavat hieman
sävyltään suomea äidinkielenään puhuvien lääkärien päätösaloitteista
konditionaalimuotojen puuttumisen ja täytymistä ilmaisevien verbien
käyttämisen vuoksi.

Huomionarvoista on, että tässä aineistossa potilaatkin tekevät
päätösaloitteita. Esimerkiksi reseptien uusiminen on aihe, jossa
potilaat toimivat aloitteellisesti. Lisäksi potilaat ilmentävät
vastarintaa lääkärien päätösaloitteita kohtaan melko yleisesti (23
vastaanotolla 36:sta). Kieli- ja kulttuuriero eivät siis näytä
passivoivan potilaita päätöksentekoon osallistumisen suhteen.
Erimielisyydestä alkavien neuvottelujen analyysi osoittaa, että
lääketieteellinen perustelu ja potilaan kokemusmaailmaan kytkeytyvä
perustelu ovat kumpikin vahvoja ja että neuvottelujen ratkaisut ovat
hyvin tilannekohtaisia.