Tutkielma käsittelee suomalaisen kuvataiteilijan, kirjailijan ja originellin kansallisromantikon

Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemyksiä suomen kielestä ja suomalaisten

historiasta. Wettenhovi-Aspan mukaan maailman kaikki kielet polveutuivat suomen kielestä,

joka nykymuodossaan oli kaikista kielistä lähimpänä raamatullista alkukieltä. Tämän

Wettenhovi-Aspa osoitti 1910–1930-luvulla julkaisemissaan tutkimuksissa

mielikuvituksellisilla etymologioilla, joilla hän kykeni selittämään vaikkapa eurooppalaiset

paikannimet suomen kielestä polveutuviksi. Tutkielman pääasiallisina lähteinä ovat

Wettenhovi-Aspan julkaistut kirjoitukset, kirjat ja artikkelit. Tutkielman lähdeaineistona on

käytetty myös aikalaiskirjallisuutta, kirjeitä ja päiväkirjoja sekä Turun yliopiston kirjaston

käsikirjoituskokoelmiin kuuluvaa Sigurd Wettenhovi-Aspan käsikirjoituskokoelmaa.



Wettenhovi-Aspan kielihistoriallisiin käsityksiin kytkeytyi hänen käsityksensä Suomen

kansan historiasta. Hänen mukaansa muun muassa muinaisen Egyptin korkeakulttuuri oli

suomalainen. Wettenhovi-Aspan tavoitteena oli rakentaa suomalaisille suuri menneisyys.

Tutkielmassa tarkastellaan myös hänen suhdettaan kirjailija August Strindbergiin (1849–

1912), joka tahollaan etsi maailman alkukieltä hepreasta. Strindberg ja hänen tutkimuksensa

vaikuttivat suuresti Wettenhovi-Aspaan ja he kävivät 1910-luvulla keskustelua maailman

kielten alkuperästä sekä kirjeitse että lehtien palstoilla.



Wettenhovi-Aspan tutkimukset liittyivät aatehistoriallisesti menneiden vuosisatojen

tiedonkäsityksiin, esimerkiksi Ruotsin suurvaltakauden gööttiläiseen historiankirjoitukseen.

Toisaalta historiallinen tieto oli hänelle myös väline esittää poliittisia vaatimuksia

nykyhetkessä. Hän perusteli suomalaisten suurella menneisyydellä esimerkiksi suomenkielisen

valtionyliopiston tarvetta. Samoilla argumenteilla hän hyökkäsi pangermanistisia

suomenruotsalaisia ylioppilaita vastaan 1915, kun nämä korostivat suomenruotsalaisen

kulttuurin ylivertaisuutta suomalaiseen nähden. Tutkielmassa käsitellään sekä Wettenhovi-

Aspan näkemysten historiallisia edeltäjiä että hänen historiapolitiikkaansa oman aikansa

kontekstissa. Hänen näkemyksissään ilmeni myös yhteyksiä teosofiaan ja 1930-luvulla hänet

liitettiin julkisuudessa myös kansallissosialistisen Saksan arjalaista alkuperää etsineeseen

tutkimukseen. Tutkielmassa valaistaan niitä keskusteluja, joihin Wettenhovi-Aspa teksteillään

osallistui.



Wettenhovi-Aspa toteutti renessanssiajalta periytyviä originellitaitelijan ja yleisneron

myyttejä, hän oli eksentrikko jolla oli oikeus toimia ”kummallisesti” – yksilönä poliittisen,

taiteellisen ja tieteellisen toiminnan kentässä näitä yhdistäen. Wettenhovi-Aspaa voisi

luonnehtia mikrohistorian termein tyypilliseksi poikkeukseksi, henkilöksi, joka toimi aikansa

yhteiskunnallisen rationaliteetin ulkopuolella, mutta kuitenkin monella tapaa saman

yhteiskunnan ajatusmaailman tuottamana.