Itämerensuomalaiset tarkastelivat maisemaa
kysymysten sarjana. He lähestyivät maisemaa pienten ja suurten
kysymysten muodostamana aineellisena ja aineettomana karttana, joka ylti
yksittäisen ihmisen arjen arvoituksista maailman synnyn syövereihin.
Claude Lévi-Straussin mukaan myytit ajattelevat meissä (Siikala 2013,
20). Maiseman meille muovaamat arvoitukset eivät ole kadonneet jääkauden
jälkeisenä aikana mihinkään. Kun nykyihminen istuu illan tullen
rantanuotiolla tai vaaran laella aamun sarastaessa, maisema tiedustelee
pelkällä olemassaolollaan: mikä minä olen, mistä olen tullut, mikä minua
muovaa ja miten ehkä muutun tulevaisuudessa? Mikä minun paikkani on
ihmisen maailmassa?