Suomalaisten opiskelu Berliinin musiikkikorkeakoulussa (1885-1972) - valokeilassa oboisti Jouko Teikari
: Heikkilä Leena, Virtanen Marjaana
Publisher: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
: Helsinki
: 2018
: Trio
: Trio
: 7
: 1
: 5
: 27
: 2242-6426
: www.uniarts.fi/sites/default/files/Trio_1_2018_ISSUU.pdf
Monet suomalaiset säveltäjät ja muusikot opiskelivat Berliinin musiikkikorkeakoulussa (Hochschule für Musik zu Berlin) vuodesta 1885 lähtien. Berliinin musiikkikorkeakoulun akateemiset perinteet ja sen keskeinen asema koko saksalaisen alueen musiikkipolitiikassa kuuluivat tekijöihin, jotka saivat suomalaiset muusikot hakeutumaan Berliiniin. Olihan Sibeliuskin lähtenyt Martin Wegeliuksen vaikutuksesta opiskelemaan Berliiniin säveltäjä Albert Beckerin johdolla (ks. Mäkelä 2007, 43–44; Salmenhaara 1996, 87).
Olemme keränneet Berliinin taideyliopiston arkistosta tiedot Berliinin musiikkikorkeakoulussa opiskelleista suomalaisista. Olemme selvittäneet, keitä oppilaitoksissa opiskeli ja mitä aineita, ketkä toimivat suomalaisten musiikinopiskelijoiden opettajina ja millaista opiskelu oli luonteeltaan. Tässä artikkelissa esitämme ensin koosteen oppilaitoksen suomalaisista opiskelijoista. Koosteesta käy ilmi kaikkien virallisesti musiikkikorkeakoulussa kirjoilla olleiden suomalaisopiskelijoiden tiedot (nimi, pääaine, opettaja), jotka ovat löytyneet oppilaitoksen vuosikertomuksista, opiskelijamatrikkeleista ja oppilasnimilistoista. Peilaamme löytämiämme tietoja Berliinin musiikkikorkeakoulun historiaan.
Artikkelin loppuosassa syvennymme oboisti Jouko Teikariin, joka opiskeli Berliinin musiikkikorkeakoulussa Karl Steinsin oppilaana vuonna 1967 (ks. Teikarin opiskelu- ja uratiedoista). Historiallisesta arkistoaineistosta keräämämme tiedon sirpaleisuutta paikkaa Teikarin kohdalla se seikka, että hän on edelleen aktiivinen muusikko ja pedagogi, jota on ollut mahdollista haastatella tutkimustamme varten. Nostamme tämän artikkelin myötä esiin hänen merkitystään suomalaiselle oboensoitolle ja orkesterikulttuurille. Teikari ehti nimittäin toimia niin Suomen kansallisoopperan orkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin oboen äänenjohtajana kuin Sibelius-Akatemian oboensoiton opettajana ja lehtorina.Teikarin esimerkkitapauksen kautta pääsemme arkisto- ja haastatteluaineistoa yhdistämällä syventymään seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Miksi Berliiniin lähdettiinopiskelemaan? Millaista opetus oli sisällöllisesti? Miten soitinkoulujen erityispiirteet ilmenivät ja miten niitä voidaan määritellä? Mikä oli Berliinin-opintojen merkitys Teikarin myöhemmälle uralle?
Kysymys soitinkouluista liittyy siihen, että sointiin liittyvät ihanteet ja mielikuvat muodostuivat merkittäväksi tekijäksi Teikarin muusikonuran kehityksessä. Vasta hänen haastattelunsa yhteydessä nousi esiin kysymys
berliiniläisen oboekoulun kehityksestä ja sen soinnillisista erityispiirteistä. Sointia tarkastellaan artikkelissamme useissa merkityksissä ja ympäristöissä: Teikarin opintojaohjaavana tekijänä, Karl Steinsin opetusmetodien osana sekä Berliinin filharmonikkojen soolo-oboistien ja puupuhallinryhmän leimallisena ominaisuutena.