Kilpailu
opiskelupaikoista yliopistoissa on kireää, ja suosituimpiin koulutuksiin valituksi
tulee vain murto-osa pyrkijöistä. Koulutusvalintoja rajaaviin konkreettisiin
reunaehtoihin kuuluvat korkeakoulujen ja erityisesti yliopistojen
opiskelijavalintakäytänteet, joissa keskeisellä sijalla Suomessa ovat tähän
asti olleet valinta- ja pääsykokeet. Niiden mahdollistamana on toisen asteen ja
korkeakoulutuksen nivelvaiheeseen rakentunut yksityinen
valmennuskurssijärjestelmä. Artikkelissa tarkastellaan kriittisen
diskurssianalyysin keinoin, miten koulutuskuluttajuus, piilokoulutus ja
koulutuksen yksityistyminen rakentuvat valmennuskurssijärjestäjien haastattelupuheessa.
Aineiston analyysissa haastattelupuheesta tunnistettiin neljä diskurssia:
tukidiskurssi, liiketoimintadiskurssi, sosiaalisen vastuun diskurssi sekä
yksilöllisen vastuun diskurssi. Hakutilanteet rakentuivat yksilöllisiksi ratkaisuiksi,
joissa rakenteelliset eriarvoisuudet palautettiin yksittäisen
koulutuskuluttajan vastuun tasolle ja yksilöpsykologisiksi ominaisuuksiksi.