Yhteiskunnallisen todellisuuden makrotaso – kutsutaan sitä sitten
maailmaksi tai yhteiskunnaksi – on pitkälti rakennettu erilaisten
mahdollisia tulevaisuuksia kuvittelevien mallinnosten, kuten
pienoismallien, mikromaailmojen avulla. Vastaavasti mahdollisia menneitä
todellisuuksia, historiallisia makromaailmoja, hahmotellaan
rakentamalla mallien avulla mikromaailmoja. Tässä artikkelissa
suuntaamme huomion mikromaailman ja makromaailman väliseen
vuorovaikutussuhteeseen kadonneiden kaupunkimaisemien näkökulmasta.
Selvitämme tapaustutkimuksen avulla, miten (ja kenties miksi) menetettyä
ympäristöä esittäviä pienoismalleja rakennetaan. Kehitimme
pienoismallien taustalla olevan monivaiheisen ja -tahoisen prosessin
erittelemiseksi menetelmän, jota kutsumme kulttuuriseksi
elinkaarianalyysiksi. Menetelmä sisältää viisi vaihetta: kaupungin
historian rekonstruktion, ideologisen rekonstruktion,
materiaaliskulttuurisen rekonstruktion, rekonstruktion tilassa, ja
pienoismallin kokemisen rekonstruktion. Empiirisenä kohteenamme on
Viipurin kaupunkia kuvaava pienoismalli.