Väitöskirjassa tutkitaan alle 29-vuotiaiden nuorten soitto- ja
bändiharrastuksia Turun seudulla. Keskeinen tarkastelukohde on sosiaalinen
sukupuoli. Tutkimus koostuu johdannosta (luku 1), teoreettisista tarkasteluista
(luku 2), tärkeimpien tutkimusteemojen eli arjen, muusikkouden, musiikin
tyylilajin, teknologian ja esiintymisen analyyseista (luvut 3–6) sekä
johtopäätösluvusta (luku 7). Tutkimusaineistona ovat Turussa, pääasiassa Turku
Bandstand -bändikilpailussa ja Turku Bandstand Junior -katselmuksissa vuosina
2011–2014 tehty havainnointi ja kahdeksantoista nuoren soittajan haastattelut.
Tutkimus on toteutettu etnografisin menetelmin ja tärkein analyysiväline on
aineiston lähiluku.

 Väitöskirjassa tarkastellaan sitä, kuinka sosiaalinen sukupuoli
rakentuu harrastuskentällä, kuinka nuorten sukupuolet näkyvät harrastuskentän
sosiaalisessa toiminnassa, soitin- ja tyylilajivalinnoissa sekä esiintymisessä.
Keskeiset tutkimustulokset linkittyvät homososiaalisuuden, sosiaalisesti
rakentuvan tilan ja jakautuneiden harrastusvalintojen ympärille. Sosiaalinen
sukupuoli näyttäytyy kentällä merkittävänä harrastuksia ja eri harrastusten
sisältöjä jakavana tekijänä. Pojilla tiivis homososiaalinen kehitysvaihe
edistää bänditoimintaa, samoin se, että lähes koko populaarimusiikkikenttä
toimii rock-musiikin standardeilla, joista erityisesti pojat löytävät hyvin
kiinnittymispintaa. Tytöt, naiset ja muunsukupuoliset puolestaan sopeutuvat
näihin standardeihin muun muassa välttelemällä sukupuolensa korostamista.
Tyypillistä varsinkin naisille on myös vahvan muodollisen osaamisen hankkiminen
musiikkiopistossa ja konservatoriossa sekä miesvaltaisten alojen haltuunotto
laajemminkin.