Globaali
liikkuvuus on kasvussa ja yhä useampi suomalaislapsi muuttaa vanhemman työn vuoksi
ulkomaille. Tutkimus tuo uutta näkökulmaa suomalaisen ekspatriaattitutkimuksen kenttään.
Ulkomaille lähetettyjä työntekijöitä (ekspatriaatit) on sekä kansainvälisesti
että kotimaisesti tutkittu runsaasti. Sen sijaan lapsuutta ulkomailla ei ole
suhteellisen suurella tutkimusjoukolla (N = 47), suomalaisten
ekspatriaattilasten näkökulmasta ja informanttien käsitykset huomioivalla
laadullisella lähestymistavalla (fenomenografia) riittävästi tutkittu.

Tutkimuksessa
selvitetään 5–12-vuotiaiden suomalaislasten käsityksiä arjestaan ja
sopeutumisestaan Pekingissä. Tutkimuksessa saavat äänen lapsuuttaan ulkomailla
viettävät ja vieraaseen kasvuympäristöön kiinnittyvät suomalaislapset. Tutkimus
nostaa esiin erilaisia lasten perheiden keinoja hallita ulkomaista arkeaan.
Tutkimuksen tavoitteena on tehdä ulkosuomalaislapsuutta näkyvämmäksi
suomalaisille kasvattajille ja opetushenkilöstölle.

Aineiston
hankinta toteutettiin Pekingissä vuosina 2005–2006. Aineisto koostuu neljänkymmenenseitsemän
(N = 47) ulkosuomalaislapsen puolistrukturoiduista haastatteluista. Aineiston analysoinnissa
käytettiin fenomenografista lähestymistapaa. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin
ulkosuomalaislasten muuttokokemuksia tarkastelemalla alustavia tyyppejä, jotka
nimettiin kokemattomiksi, kokeneiksi ja kokeneimmiksi. Analyysia jatkettiin
tiivistämällä ulkosuomalaislasten käsityksiä muuttomuistoistaan ja
-tunteistaan, jolloin alustavat tyypit ryhmittyivät ensikertalaisten (n = 31),
sarja- (n = 7) ja heilurimuuttajien (n = 9) vastaajaryhmiksi. Analyysin ensimmäisen
vaiheen tulokset jäsentyivät ylemmän tason kuvauskategorioiksi, jotka ilmensivät
ulkosuomalaislasten erilaisia käsityksiä kasvuympäristöstään ja sujuvasta sopeutumisestaan
Pekingissä. Analyysin toisen vaiheen tuloksena esitettiin ensikertalaisten, sarja-
ja heilurimuuttajien mallitarinat.

Mallitarinat
paljastivat, että vastaajien ryhmien välillä havaittiin runsaasti variaatiota.
Tutkimuksen informantit eivät muodosta niin homogeenista joukkoa, kuin aiemman
kolmannen kulttuurin lasten tutkimuksen perusteella oletettiin.
Ulkosuomalaislasten käsitykset haastavat vallalla olevan suuren ja yksiäänisen
kertomuksen sisältöä. Erityisesti kolmannen kulttuurin, mieluummin kuin ensimmäisen
tai toisen kulttuurin, ajatellaan vaikuttavan ekspatriaattilasten kiinnittymisen
tunteiden syntymiseen vuorovaikutuksessa ekspatriaattiyhteisön muiden jäsenten kanssa.

Tutkimustulosten
pohjalta voidaan todeta, että 1) Ekspatriaattilapsuuden määritelmää tulee laajentaa,
sillä kolmannen kulttuurin lapsuus tarjoaa vain yhden monista mahdollisuuksista
määritellä ulkomaista lapsuutta. Uusi määritelmä perustuu aikuisten näkemysten
sijaan lasten kokemuksiin. 2) Suomalaiset ekspatriaattilapset on syytä ottaa
mukaan ulkomaista lapsuuttaan koskevaan päätöksentekoon ja valintoihin, kuten
tutustumisvierailumatkalle tai asuinalueiden ja koulun valintatilanteisiin. 3)
Suomalaislapsia ohjataan havainnoimaan ulkomaisten lapsuuskuvaustensa sopeutumista
helpottavia piirteitä, kuten suhteiden ylläpitämistä vanhoihin ystäviin, sukulaisiin,
laajennetun perheen jäseniin ja entisiin asuinpaikkoihin, suhteen luomista syntyperään
ja sen kulttuuriin ja uusien suhteiden solmimista suomalaisiin ja ulkomaisiin
vertaisiin, kansainväliseen ja suomalaiseen ekspatriaattiyhteisöön, kansainväliseen
oppimisympäristöön ja Suomi-kouluun. 4) Suomalaiset ekspatriaattilapset hyötyvät
kullekin lapsuusryhmälle oikea-aikaisesti kohdennetuista arjen
hallintakeinoista, kuten lasten elämäntilanteen ja siirtymäroolin (noviisi,
ammattilainen tai mestari) huomioinnista, lasten perheiden sitouttamisesta kansainvälisen
koulun toimintaan (vuosittainen yhteisön eväsretki), kansainvälisten koulujen tarjoamista
virallisista (vertaistuki, kielitestit, siirtymäohjelmat) ja epävirallisista
(kouluajan ulkopuoliset harrastukset) tukitoimista.

Tutkimustulokset
ovat merkittäviä sekä ulkomaille suuntaaville ekspatriaattilasten perheille että
kansainvälisten koulujen kasvattajille, mutta niin perheitä ulkomaille lähettävät
yritykset kuin Suomi-koulutkin hyötyvät niistä. Tutkimustulokset ovat
arvokkaita jo aikuistuneille ulkosuomalaislapsille, sillä ne mahdollistavat
lapsena ulkomailta hankkitujen kokemusten jäsentämisen.