Kulttuuridiplomatia on hyvä erottaa omaksi alueekseen osana maan kulttuurisuhteita. Jos kulttuurisuhteet sisältävät kaikki kulttuuriset kytkökset eri maiden kanssa, kulttuuridiplomatia tarkoittaa valtion pyrkimystä käyttää kulttuuria, kulttuurisia elementtejä, tiedettä ja taidetta tukena sen diplomaattisessa toiminnassa. Tutkimuksessa on korostettu tapoja, joilla erityisesti kylmän sodan aikana kulttuuria on käytetty ulkopoliittisena työkaluna, ja on julkaistu paljon vertailevia tutkimuksia kulttuuridiplomatiasta. Eri maiden kulttuuridiplomatiaa on tutkittu omissa yhteyksissään, ja tutkijat ovat pohtineet mukana olleita toimijoita ja heidän tavoitteitaan. Suomessa aihetta on kuitenkin tutkittu melko vähän, ja Pariisin-instituutin projekti antaa meille mahdollisuuden tarkkailla 1980-luvun Suomen kulttuuridiplomatian suuria dilemmoja ja eri toimijoita. Instituuttiprojektia analysoidessamme voimme tehdä kiinnostavia oivalluksia suomalaisesta kulttuuridiplomatiasta ylipäänsä. Artikkelini tavoitteena on Klingen muistelmien innoittamana tarkastella toimijoita, heidän argumenttejaan ja etenemismenetelmiään instituutin perustamisprojektissa sekä lopuksi myös sitä, kuinka Suomen Pariisin-instituutin perustaminen toimii esimerkkinä Suomen kulttuuridiplomatiasta.