Opettajan emotionaalista kompetenssia tarkasteltiin tässä tutkimuksessa
emotionaalisen älykkyyden eli tunneälyn kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli
selvittää, millaiseksi suomalainen luokanopettaja arvioi omat tunneälytaitonsa
ja kuinka tärkeiksi ne koetaan opettajan työssä ja esimiestyössä. Lisäksi
tutkittiin tunneälytaitojen yhteyttä toisiinsa.
Aineisto kerättiin Emotionaalinen kompetenssi kouluyhteisössä EKKkyselylomakkeella
Internetin välityksellä. Lomake perustui
kompetenssipohjaiseen tunneälymalliin (Goleman, Boyatzis & McKee 2002)
ja rakentui Suomen ammattikasvatuksen puitteissa kehiteltyyn ja testattuun
mittausinstrumenttiin.

Tutkimuksen tulokset osoittivat luokanopettajien tunneälytaitojen olevan
keskitasoa. Vastaajat (N=551) kokivat olevansa vahvimmillaan
empaattisuudessa, emotionaalisessa itsetietoisuudessa, luotettavuudessa ja
kyvyssään kehittää toisia. Heikompiin tunneälytaitoihin lukeutuivat
suorituskyky, vaikutusvalta, kannustavuus, itseluottamus ja kyky kehittää
toisia. Työssä toimivat opettajat (n=275) arvioivat omat tunneälytaitonsa
luokanopettajaksi opiskelevia (n=276) paremmiksi. Sukupuoli, ikä ja
työkokemus vaikuttivat vastaajien tunneälytaitojen arviointiin. Naisten
tunneälytaidot osoittautuivat paremmiksi kuin miesten. Vanhemmat opettajat
arvioivat kompetenssinsa korkeammaksi kuin nuoremmat kollegat.
Lisääntynyt työkokemus vaikutti tunneälytaitoihin suotuisasti.

Opettajat arvioivat tunneälytaitojen olevan keskeisiä opettajan työssä, mutta
erityisen tärkeitä niiden koettiin olevan esimiestyössä. Opettajan työssä
tärkein tunneälytaito oli empaattisuus. Esimiestyössä tärkeimmäksi taidoksi
koettiin puolestaan taito hallita konflikteja. Näiden lisäksi niin opettajan työn
kuin esimiestyön kannalta keskeisiksi tunneälytaidoiksi nousivat itsekontrolli
sekä ryhmä- ja yhteistyötaidot. Itseluottamusta ja suorituskykyä ei pidetty
tärkeinä esimiestyössä eikä opettajan työssä. Opiskelijat arvioivat
tunneälytaidot sekä opettajan työssä että esimiestyössä tärkeämmäksi kuin
opettajat. Sukupuoli, ikä ja työkokemus vaikuttivat tunneälytaitojen koettuun
tärkeyteen opettajan työssä, kun taas esimiestyössä vain sukupuoli ja ikä.
Naiset pitivät tunneälytaitoja tärkeämpänä kuin miehet niin opettajan työn
kuin esimiestyön kannalta. Ikä ja lisääntyvä työkokemus vähensivät
tunneälytaitojen koettua tärkeyttä opettajan työssä.

Tunneälyn kaikki 18 ominaispiirrettä olivat tilastollisesti merkitsevässä
yhteydessä koettuun tärkeyteen opetustyössä ja esimiestyössä, vaikka
korrelaatiokertoimet olivat melko matalia. Suhteessa koettuun tärkeyteen
opetustyössä positiivisimmin korreloivat suorituskyky, aloitteellisuus ja
luotettavuus, kun taas esimiestyössä aloitteellisuuden ohella itsetuntemus ja
optimismi.
Tutkimus osoitti suurimmat erot vastaajien tunneälytaidoissa suhteessa
koettuun tärkeyteen henkilösuhteiden hallinnan osa-alueella (ryhmä- ja
yhteistyötaito, kyky kehittää toisia, taito hallita konflikteja) sekä
itsetuntemuksessa, itsekontrollissa ja palvelualttiudessa. Myös suhteessa
koettuun tärkeyteen esimiestyössä suurimmat erot havaittiin itsetuntemuksen
ohella henkilösuhteiden hallinnan (ryhmä- ja yhteistyötaito, kannustavuus,
taito hallita konflikteja, kyky käynnistää muutoksia, kyky kehittää toisia) ja
itsehallinnan (sopeutumiskyky, itsekontrolli) osa-alueilla.
Bayesilaisen riippuvuussuhdemallinnuksen tulokset osoittivat tunneälymallien
olevan homogeenisia, sillä kaikki 18 tunneälytaitoa tulivat valituksi
todennäköisimpiin malleihin. Ne ryhmittäytyivät Goleman ym. (2002) mallin
mukaisesti neljään osa-alueeseen, jotka kytkeytyivät toisiinsa. Tämä tulos
antoi tukea sille, että tutkimuksessa käytettävä esimiesten johtamisen
tunneälyä jäsentävä malli soveltuu myös tämän tutkimuksen empiiriseen
aineistoon ja kun tutkimuksen kohteena ovat työntekijät. Voidaan suhteellisen
luottavaisin mielin todeta, että malli toimii myös muissa suomalaisista
peruskoulun luokanopettajista koostuvissa aineistossa.