Itämerensuomalaiset tarkastelivat maisemaa kysymysten sarjana. He
lähestyivät maisemaa pienten ja suurten kysymysten muodostamana
aineellisena ja aineettomana karttana, joka ylti yksittäisen ihmisen
arjen arvoituksista maailman synnyn syövereihin. Claude Lévi-Straussin
mukaan myytit ajattelevat meissä (Siikala 2013, 20). Maiseman meille
muovaamat arvoitukset eivät ole kadonneet jääkauden jälkeisenä aikana
mihinkään. Kun nykyihminen istuu illan tullen rantanuotiolla tai vaaran
laella aamun sarastaessa, maisema tiedustelee pelkällä olemassaolollaan:
mikä minä olen, mistä olen tullut, mikä minua muovaa ja miten ehkä
muutun tulevaisuudessa? Mikä minun paikkani on ihmisen maailmassa?