YRITTÄJYYSKASVATUKSEN ERILAISET TAVOITTEET JA NIIDEN MITTAAMINEN

Lenita Nieminen & Ulla Hytti

Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

Yrittäjyyden edistäminen sekä yrittäjyyskasvatus ovat erityisesti viime vuosina tulleet hyvin ajankohtaisiksi teemoiksi meillä Suomessa. Yhteiskunta ja työelämä muuttuvat, jolloin työssä vaadittava osaaminen edellyttää tiedollista ja taidollista joustavuutta, luovuutta, ennakoivaa oppimiskykyä ja kommunikointi- ja viestintätaitoja. Yrittäjyyskasvatus on yksi tapa vastata näihin tulevaisuuden haasteisiin (OPM 2009). Globaali kehitys ja yritysten vaatimukset kohdistavat kouluihin yhä enenevässä määrin odotuksia yrittäjämäisestä toiminnasta ja yrittäjyyttä tukevasta opetuksesta ja oppimisesta. Suomessa yrittäjyyskasvatus onkin sisällytetty oppilaitosten tavoitteisiin ja opetusohjelmiin kaikilla eri opetuksen asteilla (Hytti, Heinonen ja Tiikkala 2011). Viime vuosina eri selvityksissä on myös tuotu esiin useita haasteita ja esteitä yrittäjyyskasvatuksen ottamisessa osaksi koulujen ja opetuksen käytäntöä (Seikkula-Leino 2007). Tässä keskustelupaperissa pohdimme yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita, niihin liittyviä haasteita ja toteuttamamme pienimuotoisen kyselyn tulosten kautta nostamme keskusteluun erilaisia mittareita.

Aiemmassa tutkimuksessa yleisimmät käytetyt mittarit liittyvät yrittäjyysasenteisiin ja -intentioihin.  Niiden perusteella voidaan nähdä, että yrittäjyyskasvatuksella voidaan vaikuttaa osallistujien yrittäjyysasenteisiin ja -aikomuksiin positiivisesti. Toteuttamamme kysely tukee tätä havaintoa. Yrittäjyyskasvatuksen laajojen tavoitteiden näkökulmasta nämä tulokset edustavat vain jäävuoren huippua. Jos emme pidä yrittäjyyskasvatuksen keskeisenä tavoitteena yrittäjäksi ryhtymisen tukemista vaan yrittäjyysvalmiuksien, muun muassa mahdollisuuksien havaitsemista ja niihin tarttumista, oppimista, niin tarvitaan lisää teoriakehittelyä ja toisaalta uusien mittareiden kehittelyä ja testaamista. Yrittäjyyskasvatuksen vaikutuksia on syytä mitata monipuolisesti ja innovoida myös uusia menetelmällisiä tapoja. Tarvitaan laajoja kansallisia tai kansainvälisiä tutkimushankkeita, joilla selvitetään erilaisten opetusmenetelmien ja -sisältöjen vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä. Toisaalta tarvitaan pitkittäistutkimusta, jolla pyritään mittaamaan yksittäisten opetusjaksojen vaikuttavuutta lyhyemmällä aikavälillä. Tarvitaan tutkimusta, jossa osallistujat itse arvioivat omia valmiuksiaan esimerkiksi ennen ja jälkeen opintojakson, mutta myös tutkimusta, jossa pyritään arvioimaan esimerkiksi tehtävien kautta osaamisen ja valmiuksien kehittymistä. Uusille tutkimuksellisille avauksille on tilaa yrittäjyyskasvatuksen vaikuttavuustutkimuksessa!