Tässä artikkelissa pohdin queer-bioetiikkaa ja
intersektionaalisuutta. Ensimmäinen on kriittinen bioetiikan ala, joka
tähtää cis- ja heteronormatiivisuuden purkamiseen. Jälkimmäisellä
tarkoitan sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävää teoriaa ja
tutkimusta. Aloitan tarkastelemalla moninaisuuden, solidaarisuuden ja
eettisen selkeyden tasapainottelun vaikeutta identiteetin,
essentialismin ja relativismin ongelmien kautta. Sitten kartoitan
queer-bioetiikan kriittisten näkökulmien suhdetta intersektionaalisuuden
teoriaan. Lopuksi ideoin queer-bioetiikan ja intersektionaalisuuden
jatkotutkimusta. Esitän, että erittelemissäni intersektionaalisuuden
keskusteluissa on samoja keskeisiä päämääriä kuin queer-bioetiikassa:
pyrkimys paljastaa miten näennäisesti neutraalit, syrjintää vastustavat
diskurssit tuottavat usein epäoikeudenmukaisuuksia ja etuoikeuksia.

Intersektionaalinen ja queer-bioeettinen tutkimus voivat paljastaa,
miten näennäisen objektiivinen tarkastelu on riittämätöntä. Ne
häiritsevät normien rakentumista ja kaksinapaisia kategorioita.
Molemmissa analyysi ja aktivismi ovat erottamattomasti läsnä. Nähdäkseni
queer-bioetiikan intersektionaalinen rakentuminen vaatii kuitenkin
lisää tutkimusta erityisesti rodullisuuden kysymyksistä uuden
queer-bioeettisen moraaliteorian avulla, jonka tulisi ottaa vaikutteita
feministisestä metafysiikasta.