Väitöskirja tarkastelee Euroopan unionin roolia YK:n ihmisoikeusneuvostossa. EU tavoittelee kasvavaa globaalia roolia ihmisoikeuksien edistäjänä ja suojelijana niin sanotun normatiivisen valtaroolin mukaisesti. Normatiivinen valtarooli edellyttää, että EU:n ajamat normit ovat luonteeltaan universaaleja ja niitä edistetään ei-pakottavin keinoin. EU:n tulisi myös kyetä suostuttelemaan muita toimijoita omaksumaan sen edistämiä normeja. EU:n normatiiviset pyrkimykset on kuitenkin haastettu globaalissa toimintaympäristössä; muut toimijat eivät välttämättä ole halukkaita hyväksymään EU:n normeja. Nämä haasteet tulevat esiin erityisesti kansainvälisissä järjestöissä, kuten YK:n ihmisoikeusneuvostossa.

Rooliteorian viitekehystä hyödyntäen väitöskirja tutkii EU:n roolia kolmesta eri näkökulmasta. Ensimmäisenä tarkastellaan EU:n omaa käsitystä sen mahdollisesta roolista ihmisoikeusneuvostossa. EU:n omakuvaa tutkitaan erilaisten EU-asiakirjojen ja 23 tutkimushaastattelun avulla. Tämän jälkeen tarkastellaan, miten EU:n omakuva heijastuu toiminnassa eli niin sanottuna roolisuorituksena. Erityisesti huomiota kiinnitetään siihen, miten merkittävänä toimijana EU:ta pidetään, miten tehokas EU on ja kuinka se kykenee hyödyntämään erilaisia resursseja. Kolmantena näkökulmana tarkastellaan muiden toimijoiden, kuten kolmansien maiden, ihmisoikeusjärjestöjen ja YK:n sihteeristön, näkemyksiä EU:n roolista 40 tutkimushaastattelun avulla.

Tutkimuksen mukaan EU:n näkemys omasta roolistaan ei ole muuttunut ihmisoikeusneuvoston perustamisen jälkeen. EU näkee itsensä ihmisoikeuksien edistäjänä ja puolustajana, YK:n tukijana ja kumppanina toisille toimijoille. EU:n omakuva on normatiivisen valtaroolin mukainen. Tämä omakuva heijastuu myös EU:n toiminnassa. EU on yhtenäinen, tehokas ja näkyvä toimija ihmisoikeusneuvostossa, vaikkei se kykene parhaalla mahdollisella tavalla edistämään ihmisoikeusneuvoston toimintaa ja hyödyntämään omia resurssejaan. Toiset toimijat myös näkevät EU:n tärkeänä ihmisoikeustoimijana, jolla itsellään on korkeat periaatteet ja tehokkaat instituutiot ihmisoikeuksien suojelemiseksi. EU:n nähdään myös edistävän ihmisoikeuksia pääosin pehmein keinoin ja YK:n toimia tukien. Toisaalta epäjohdonmukaisuus EU:n toiminnassa rapauttaa sen normatiivista valtaroolia. Silti Euroopan unioni näyttäytyy usein normatiivisempana toimijana esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna.