Tässä artikkelissa tarkastelen kahden 2000-luvulla ilmestyneen romaanin intertekstuaalisia kytköksiä Kalevalaan ja kansanperinteeseen sekä kansantarinoiden myyttiaineksen muuttumista fantasiaksi. Kummassakin teoksessa tehdään matkaa kohti Pohjolaa, johon Kalevalassa liittyy paljon myyttistä ainesta. Harri V. Hietikon Roger Repo ja tuonen väkion julkaistu vuonna 2005 ja Mikko Karpin Väinämöisen vyövuonna 2007; molempien teosten päähenkilö on etsivä ja kummankin juonenkulussa on keskeistä siirtyminen tavallisesta maailmasta kalevalaiseen maailmaan ja siellä tehtävä matka Pohjolaan. Kummassakin teoksessa Pohjolaan liittyy myös Tuonela.