Viime vuosina lapsista on tullut keskeinen osa kulutuskulttuuria. Lapsille myydään tuotteita ja palveluita. Kulttuurisesti kenties näkyvimpiä ja eniten affektiivisia reaktiota herättäviä ovat lasten vaatteet ja niitä mainostavat muotikuvastot. Mainonnassa lapsen hahmon synnyttämät vahvat tunteet kiinnittävät kuluttajan huomion ja sitovat hänet brändiin ja tuotteeseen – ja toimivat potentiaalisen mediadebatin polttoaineena. Mainonta näyttää rakentuvan varsin yksinkertaisen logiikan varaan: mitä enemmän mainos herättää tunteita, sitä enemmän se synnyttää puhetta ja pitää brändiä esillä – mutta sitoo kuluttajan myös emotionaalisesti tuotteeseen. Lastenvaatteiden ja niiden mainonnan herättämät reaktiot kytkeytyvät useimmiten seksuaalisuuteen. Yleisin väite on, että sekä vaatteet että kuvat riistävät tämän viattomuuden ja seksualisoivat lapsen. Artikkelissa tarkastellaan kolmen esimerkkitapauksen kautta, mitä ”seksualisointi” tarkoittaa ja mistä kuumentuneissa tunteissa on kyse.