C1 Refereed scientific book
Kollektiivisopimukset työehtojen turvaajana
Authors: Martti Kairinen, Johannes Lamminen, Jari Murto, Petri Rikkilä, Heikki Uhmavaara
Publisher: Työ- ja elinkeinoministeriö
Publication year: 2013
Journal: Työ- Ja Elinkeinoministeriön Julkaisuja
Series title: Työ ja yrittäjyys
First page : 1
Last page: 119
ISBN: 978-952-227-757-2
eISBN: 978-952-227-758-9
ISSN: 1797-3554
Web address : http://www.tem.fi/files/36440/TEMjul_12_2013_web_18042013.pdf
Abstract
Pääkysymyksinä on selvitetty, miten hyvin työnantajat noudattavat työ- ja virkaehtosopimusten ehtoja eli normimääräyksiä sekä sitä, miten näitä määräyksiä
koskevat erimielisyys- ja rikkomisasioiden käsittelyt toimivat työpaikoilla, liittotasolla
ja työtuomioistuimessa. Lisäksi on pohdittu asioiden kehittämistarpeita. Aineiston muodostavat liittotason asiantuntijakyselyt, työtuomioistuimen tuomiot
vuosilta 2000–2010 sekä asiaa koskevat työlainopilliset lähteet.
Yleisarvioksi saatiin, että työnantajat noudattavat kollektiivisopimusten normimääräyksiä melko hyvin tai kohtalaisesti. Kuitenkin näitä erimielisyyksiä työpaikoilla syntyy paljon, karkean arvion mukaan vuosittain jopa yli 10.000. Yli puolet
erimielisyyksistä on tyypillisesti tulkintaerimielisyyksiä ja tieten tehtyjä rikkomuksia
on melko vähän. Keskeisimmät erimielisyyksien syntysyyt ovat määräyksien
tuntemattomuus tai tulkinnanvaraisuus. Myös työpaikan kireä ilmapiiri
ja erilaiset muutokset synnyttävät erimielisyyksiä. Erimielisyyksillä on yhteys
myös sopimuskaudella puhkeaviin työtaisteluihin. Osapuolet pitävät tärkeänä
määräysten noudattamista, joskin luottamusmiehen hyväksymä työpaikkakohtainen
käytäntö saattaa oikeuttaa työnantajalle määräyksen noudattamatta jättämisen.
Tyypillisesti noin 80 % erimielisyyksistä selvitetään työpaikkatasolla, 15 % etenee
liittotasolle ja vain noin 5 % työtuomioistuimeen. Liittotasolla ja työtuomioistuimessa
erimielisyyksien selvittämisjärjestelmät näyttävät toimivan kohtalaisen
hyvin, mutta työpaikkatasolla palkansaajapuoli ei koe asemaansa riittävän
tasavertaiseksi.
Työtuomioistuimessa on ollut vuosittain keskimäärin noin 60 näitä normeja koskevaa
riitaa. Yleisimmin riidat ovat koskeneet palkkausta, työaikoja, loma-asioita
tai työsuhteen päättämistä. Noin kolmasosassa oikeusjutuista työtuomioistuin on
katsonut, että erilaisille tulkinnoille on ollut riittäviä perusteita, eikä jutun häviäjä
joudu maksamaan voittajan oikeudenkäyntikuluja. Työtuomioistuimessa työnantajat
voittavat normimääräyksiä koskevia oikeusjuttuja hieman enemmän kuin
palkansaajapuoli, mutta irtisanomisjutuista palkansaajapuoli voittaa enemmän
kuin työnantajapuoli.
Kehittämistarpeita tuli tutkimuksessa ilmi useita. Tutkijaryhmä esittää seuraavia:
Normimääräysten selkeyttä, tiedottamista ja osaamista tulisi parantaa.
Työpaikkatason soveltamisten ja erimielisyyksien selvittämisen menettelytapoja
sekä henkilöstön edustajan asemaa ja toimivaltuuksia tulisi kehittää.
Liittotason osapuolten neuvonta- ja valvontavastuuta olisi tarpeen lisätä.
Normimääräysten noudattamista ja toteuttamista tulisi kehittää.
Pääkysymyksinä on selvitetty, miten hyvin työnantajat noudattavat työ- ja virkaehtosopimusten ehtoja eli normimääräyksiä sekä sitä, miten näitä määräyksiä
koskevat erimielisyys- ja rikkomisasioiden käsittelyt toimivat työpaikoilla, liittotasolla
ja työtuomioistuimessa. Lisäksi on pohdittu asioiden kehittämistarpeita. Aineiston muodostavat liittotason asiantuntijakyselyt, työtuomioistuimen tuomiot
vuosilta 2000–2010 sekä asiaa koskevat työlainopilliset lähteet.
Yleisarvioksi saatiin, että työnantajat noudattavat kollektiivisopimusten normimääräyksiä melko hyvin tai kohtalaisesti. Kuitenkin näitä erimielisyyksiä työpaikoilla syntyy paljon, karkean arvion mukaan vuosittain jopa yli 10.000. Yli puolet
erimielisyyksistä on tyypillisesti tulkintaerimielisyyksiä ja tieten tehtyjä rikkomuksia
on melko vähän. Keskeisimmät erimielisyyksien syntysyyt ovat määräyksien
tuntemattomuus tai tulkinnanvaraisuus. Myös työpaikan kireä ilmapiiri
ja erilaiset muutokset synnyttävät erimielisyyksiä. Erimielisyyksillä on yhteys
myös sopimuskaudella puhkeaviin työtaisteluihin. Osapuolet pitävät tärkeänä
määräysten noudattamista, joskin luottamusmiehen hyväksymä työpaikkakohtainen
käytäntö saattaa oikeuttaa työnantajalle määräyksen noudattamatta jättämisen.
Tyypillisesti noin 80 % erimielisyyksistä selvitetään työpaikkatasolla, 15 % etenee
liittotasolle ja vain noin 5 % työtuomioistuimeen. Liittotasolla ja työtuomioistuimessa
erimielisyyksien selvittämisjärjestelmät näyttävät toimivan kohtalaisen
hyvin, mutta työpaikkatasolla palkansaajapuoli ei koe asemaansa riittävän
tasavertaiseksi.
Työtuomioistuimessa on ollut vuosittain keskimäärin noin 60 näitä normeja koskevaa
riitaa. Yleisimmin riidat ovat koskeneet palkkausta, työaikoja, loma-asioita
tai työsuhteen päättämistä. Noin kolmasosassa oikeusjutuista työtuomioistuin on
katsonut, että erilaisille tulkinnoille on ollut riittäviä perusteita, eikä jutun häviäjä
joudu maksamaan voittajan oikeudenkäyntikuluja. Työtuomioistuimessa työnantajat
voittavat normimääräyksiä koskevia oikeusjuttuja hieman enemmän kuin
palkansaajapuoli, mutta irtisanomisjutuista palkansaajapuoli voittaa enemmän
kuin työnantajapuoli.
Kehittämistarpeita tuli tutkimuksessa ilmi useita. Tutkijaryhmä esittää seuraavia:
Normimääräysten selkeyttä, tiedottamista ja osaamista tulisi parantaa.
Työpaikkatason soveltamisten ja erimielisyyksien selvittämisen menettelytapoja
sekä henkilöstön edustajan asemaa ja toimivaltuuksia tulisi kehittää.
Liittotason osapuolten neuvonta- ja valvontavastuuta olisi tarpeen lisätä.
Normimääräysten noudattamista ja toteuttamista tulisi kehittää.
UTU Research Portal