Arkeologien kiinnostus ulottuu yhä lähemmäs nykyaikaa, ja historioitsijat luotaavat yhä laajemmin tilaa, esineitä ja arkisia elämänilmiöitä. Näiden menneisyyttä tutkivien tieteenalojen tematiikka ja tutkimuskohteet ovat yhä yhtenevämpiä, mutta erilaiset aineistot, käytännöt ja menetelmät nousevat usein poikkitieteellisyyden ja tutkimuskysymysten sulautumisen esteeksi. Panu Savolainen tarkastelee artikkelissaan historiantutkimuksen ja arkeologian aineistojen ja teorioiden suhdetta tekstin ja aineellisen kulttuurin lähtökohdista.