Espoon perinneympäristöselvitys vuodelta 2003 päivitettiin luontotyyppi-, kasvillisuus- ja

perhosselvityksen sekä maankäyttöhistorian selvityksen muodossa kesän ja syksyn

2014 aikana. Selvityksen aikana inventoitiin yhteensä 45 perinneympäristöä

luontotyyppien ja kasvillisuuden osalta ja 14 perhosten osalta.

Espoon perinneympäristöt ovat sekä luontotyypeiltään että kasvillisuudeltaan melko

vaatimattomia, mutta maankäyttöhistorialtaan pääosin vanhoja. Yleisin kohteiden

luontotyypeistä on entiselle pellolle kehittynyt tuore heinäniitty. Huomattavasti

harvinaisempia ovat esimerkiksi kalliokedot, joista valtaosa sijoittuu kaupungin

eteläosaan. Perinneympäristöjen kasvillisuus on monella kohteella ongelmallisiksi

katsottujen typensuosijalajien vallitsemaa. Perinneympäristöissä arvokkaita, ns.

huomionarvoisia lajeja esiintyy kohteilla kuitenkin runsaasti, yhteensä 44. Vain

muutamia vuoden 2003 arvokkaista lajeista ei vuonna 2014 havaittu. Tällainen oli

esimerkiksi silmälläpidettävä ketonoidanlukko. Espoon perinneympäristöjen arvoa

nostaa niiden pitkä historia: Monen kohteen historia perinneympäristönä voitiin jäljittää

1700–1800 -luvuille.

Selvityksen perhoskohteet olivat vaihtelevan kokoisia ja laatuisia. Parhaimpia

perhoskohteita olivat Svartbäckträsketin niitty, Rosbackan niitty ja tienpiennar,

Hankalahden laidun ja Bockträskin niitty. Umpeenkasvu ja ilmastonmuutos ovat

vaikuttaneet Espoon perinneympäristöjen perhoslajistoon. Muutokset Espoon lajistossa

noudattavat melko hyvin koko Suomen perhostilannetta. Kesä 2014 oli huono

perhoskesä, mutta muutamia uusia leviäjiäkin löytyi Espoosta.

Vuoden 2003 perinneympäristöselvityksen jälkeen eri tahot ovat hoitaneet yhteensä 19

selvityksen perinneympäristöistä. Kohteiden jatkuva hoito on niille eduksi, sillä useita

vuosia hoidettujen kohteiden todettiin usein säilyttäneen perinneympäristöarvojaan. Sen

sijaan hoitamattomat kohteet tai sellaiset, joiden hoito oli vuoden 2003 jälkeen lakannut,

katsottiin usein laadultaan heikentyneiksi.

Espoon historia perinteisen maatalouden parissa kukkii ja kasvaa yhä pieninä laikkuina

ympäri kaupunkia. Näiden pienten rippeiden säilytys kasvavan kaupungin keskellä on

kaikkien, etenkin tulevaisuuden espoolaisten etu.