Hoitotieteellinen koulutus ja tutkimus alkoivat Suomessa 1979. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on kuvata ja analysoida suomalaisia hoitotieteen väitöskirjatutkimusten tiivistelmiä vuosilta 1984-2015 perustuen oletukseen, että väitöskirjat toimivat keskeisenä alan kehitystä kuvaavana aineistona. Tutkimuksessa ovat mukana kaikki Suomessa julkaistut hoitotieteen väitöskirjat. Lähdeaineistona käytettiin väitöskirjojen tiivistelmiä, joiden tietoa tarkennettiin tarvittaessa kyseisen väitöskirjan yhteenveto-osasta. Tutkimuksen menetelmä oli dokumenttianalyysi ja aineisto analysoitiin sisällön erittelyllä. Väitöskirjoista analysoitiin niiden määrä ja muoto, tutkimusmenetelmät sekä tutkimuksen kohde. Tarkasteluajanjaksona hoitotieteessä on valmistunut 443 väitöskirjaa. Hieman yli puolet väitöskirjoista on monografioita (57%) ja tutkimusasetelma on ollut pääosin joko kuvaileva laadullinen tai kysely -asetelma. Tutkimus on ollut luonteeltaan kliinistä (75%) ja kohderyhmänä ovat olleet pääosin työikäiset (78%). Keskeisiä tutkimuksen kohteita ovat olleet hoitotyön prosessit eri vaiheineen, hoitomuotoineen, -menetelmineen ja -välineineen sekä prosesseihin liittyvä inhimillinen vuorovaikutus. Tarkasteltuna ajanjaksona väitöskirjat ovat moninaistuneet menetelmissään, tutkimuskohteissaan ja kokoomaväitöskirjojen määrä suhteutettuna monografioihin on kasvanut. Tutkimuksen perusteella voidaan suunnata tulevaisuuden hoitotieteellistä tutkimusta.