Fosfolipidivasta-aineoireyhtymä on autoimmuunisairaus, jossa verenkierrossa esiintyvien fosfolipidivasta-aineiden
kliinisinä manifestaatioina ovat laskimo- tai valtimotukokset sekä vaskulaariset tai raskauskomplikaatiot.
Fosfolipidivasta-aineita mitataan kolmella testillä, joita ovat plasman kardiolipiini- ja beeta-2-glykoproteiini
1 -vasta-aineet sekä lupusantikoagulantti. Suurin tukosvaara (vuosittain 5 %) on niillä,
joilla kaikki kolme fosfolipidivasta-ainetestiä ovat positiiviset (kolmoispositiivisuus). Patofysiologiset
mekanismit liittyvät nykytiedon valossa paitsi protromboottisiin myös inflammatorisiin tekijöihin solu- ja
komplementtiaktivaation tasolla. Tyypillistä tukoksille on niiden herkkä uusiutuminen, joskus jopa antikoagulaatiohoidosta
huolimatta. Raskauskomplikaatioiden taustalla voivat olla myös suorat vaikutukset
kohdun limakalvoon ja istukan muodostumiseen. Tukosten ja raskauskomplikaatioiden hoidossa pienimolekyylinen
hepariini ja varfariini ovat keskiössä, mutta uudet hoitomuodot (suorat antikoagulantit,
statiinit, komplementin estäjät) voivat tulevaisuudessa tarjota lisätehoa hankaliin tautimuotoihin.