Amerikkalainen psykologi Lawrence Kohlberg on moderni klassikko moraalikehityksen teorian alalla. Hänen kognitiivinen teoriansa moraalin kolmivaiheisesta kehityksestä on tullut paradigma kasvatuspsykologiassa. Kohlbergin alkuperäistä empiiristä tutkimusta ovat monet Kohlbergin  seuraajat muokanneet ja kehittäneet, mutta perusidea on pysynyt koskemattomana. Ongelma  Kohlbergin teoriassa on kuitenkin se, että voiko empiirisellä kokeella todistaa filosofista teoriaa moraalista ja moraalin kehityksestä. Moraali, hyvä ja paha, on ennen kaikkea filosofinen kysymys.  Jürgen Habermas oli ensimmäinen, joka kiinnitti huomiota tähän ongelmaan. Kohlbergin teoria moraalin kehitysvaiheista on Habermasin mukaan rationaalinen konstruktio ja näin ollen sitä ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi empiirisesti. Tunnetuin Kohlbergin opponentti on feministi Carol Gilligan, joka esittää niin filosofiaan kuin empiriaan perustuvaa kritiikkiä Kohlbergin teoriaa vastaan. Gilliganin pääväite on, että Kohlbergin rakentama malli ja siihen kuuluva ”korkein moraalikehityksen aste” edustaa  vain miehistä näkökulmaa ja on näin ollen  puolueellinen, eikä omaa moraaliteorialta vaadittavaa neutraalisuutta. Kohlbergin oikeudenmukaisuuden etiikka on vain yksi puoli moraalisesta täysi-ikäisyydestä ja ohittaa kokonaan moraaliset tunteet. Gilligan esittää oman vaihtoehtonsa kehittämässään huolen etiikassa, jonka korkeimmassa vaiheessa aikuinen ihminen tunnistaa velvollisuuden ja huolehtimisen moraalin lähtökohtana. Tätä lähtökohtaa Gilligan kutsuu moraalin kaksoismerkitykseksi (dual context of morality). Gilligan - Kohlberg -kiista koskettaa filosofisen etiikan ydintä: järjen ja tunteen  suhdetta moraalisessa teoriassa.