Tutkimuksessa käsitellään maahanmuuttajien kotoutumista, liikunnan merkitystä siinä sekä liikuntapalveluita Turun, Salon ja Helsingin seuduilla kysely- ja haastatteluaineistojen perusteella. Näitä asuinalueita verrataan toisiinsa ja lisäksi Turun seudun tilannetta käsiteltiin erikseen useiden taustamuuttujien (Suomeen muuton syy, Suomeen saapumisikä, Suomessa oloaika, syntymämaanosa, sukupuoli ja ikä) perusteella.

Vaikka maahanmuuttajat ovat pääosin tyytyväisiä elämänsä Suomessa ja kotoutuminen on koettu kohtalaisen helpoksi, Helsingin seudulla asuvat maahanmuuttajat ovat kokeneet kotoutumisensa helpommaksi kuin Turun ja Salon seuduilla asuvat. Turun kannalta huolestuttava asia on esimerkiksi se, että siellä asuvat maahanmuuttajat ovat kokeneet rasismia yleisemmin kuin Helsingin ja Salon seuduilla asuvat. Lisäksi Turun seudun muuttajien usko rasismin ehkäisyyn liikunnan avulla on pienempi kuin Helsingin ja Salon seuduilla asuvilla. Toisaalta Turun seudun maahanmuuttajat pitävät kotipaikkakuntansa liikuntamahdollisuuksia parempina kuin Helsingin seudulla asuvat, mikä saattaa selittyä Turun kaupungin pitkäjänteisellä työllä liikuntapalveluiden eteen maahanmuuttaja-asioihin keskittyvän liikuntapalveluvastaavan kera. Salon seudun muita paikkakuntia pienempi maahanmuuttajien määrä puolestaan näkyy erityisesti siinä, että heillä on Turun ja Helsingin seuduilla asuvia vähemmän kokemuksia sekä kantaväestön että maahanmuuttajaryhmien kanssa liikkumisesta.

Turun seudun maahanmuuttajia taustamuuttujien perusteella tutkittaessa huomio kiinnittyy ensinnäkin pakolaistaustaisten muita vaikeampaan kotoutumiseen. He ovat kokeneet kantaväestöön tutustumisen vaikeammaksi kuin esimerkiksi työn tai opiskelun vuoksi muuttaneet. Lisäksi he ovat muita yleisemmin sitä mieltä, että kantaväestö ei halua heitä mukaan kaveriporukoihinsa tai urheiluseuroihinsa. He, erityisesti Afrikasta kotoisin olevat ja yksittäisistä maista Somaliassa sekä Irakissa tai Iranissa syntyneet, ovat kokeneet muita yleisemmin rasismia yleensä elämässä ja syrjintää seuratoiminnassa. Tästä huolimatta pakolaistaustaiset kuitenkin uskovat työperäisiä muuttajia yleisemmin liikunnan ja urheilun hyötyyn rasismin ehkäisyssä, kielen oppimisessa ja kansojen välisen ystävyyden edistämisessä. Liikunta näyttää olevan erityisen tärkeää varsinkin pakolaistaustaisten kotoutumisessa, koska muut keinot siihen heti maahan saapumisen jälkeen ovat usein rajalliset.

Pakolaistaustaisten liikunnan lisäksi erityishuomiota tulisi kiinnittää maahanmuuttajanaisten liikuntaan. Tämä siksi, että he ovat kokeneet Suomeen kotoutumisen, kielen oppimisen ja muihin tutustumisen miehiä vaikeammaksi. Lisäksi he mieltävät liikuntamahdollisuudet huonommiksi kuin miehet. Myös seuratoimintaan osallistuminen on miehiä harvinaisempaa.  Niin ikään muun muassa perheen tarpeet ja ajanpuute haittaavat naisten liikuntaa miehiä enemmän. Toisaalta naiset ovat kohdanneet miehiä harvemmin rasismia elämässä ja liikunnassa, mikä tosin saattaa johtua heidän vähäisemmistä kontakteistaan muihin.

Iän perusteella vaikeinta kotoutuminen on ollut Turun seudulla nuorille aikuisille. He ovat myös muita tyytymättömämpiä elämäänsä Suomessa. Lisäksi he ovat joutuneet kohtaamaan yleisemmin rasismia kuin muut. Kenties muita vaikeammaksi koetusta kotoutumisestaan johtuen he toisaalta kokevat liikunnasta olevan muita yleisemmin hyötyä kotoutumisessa. Näyttää siltä, että Suomeen ”kannattaa” muuttaa riittävän nuorena, jolloin kotoutuminen ja kielen oppiminen koetaan helpommaksi ja liikuntaryhmiin uskaltaudutaan helpommin mukaan kuin varttuneemmassa iässä tai sitten riittävän vanhana, jolloin rasismin kokeminen on ollut muita vähäisempää, eikä vastaavaa kotoutumisen välitöntä ”pakkoa” ole kuin nuoremmillaan koulunkäynnin, opiskelun ja työelämän vaatimustason myötä.

Maahanmuuttaja, kotoutuminen, liikuntapalvelut