Tyypin 2 diabeteksen patogeneesissä lihavuuteen liittyvällä insuliiniresistenssillä on tunnetusti keskeinen rooli (1).
Sekä lihavuuden että insuliiniresistenssin kehittymisessä
tyrosiinifosfataasi 1B on yksi avainmolekyyleistä. Tämä perustuu sen
kykyyn vaimentaa leptiinin ja insuliinin signalointia (Liitekuva 1
pääkirjoituksen sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi
> Sisällysluettelot > 17/2018). Näin ollen tyrosiinifosfataasi
1B:n esto on rationaalinen hoitomuoto lihaville tyypin 2 diabeetikoille (2).

Erilaisia tyrosiinifosfataasi 1B:n estäjiä tunnetaan nykyään suuri
joukko. Pelkästään luonnosta niitä on löydetty kolmen viime vuoden
aikana kymmeniä (3),
ja lisäksi akateemiset tutkijat ja lääketeollisuus ovat onnistuneet
kehittämään useita synteettisiä tyrosiinifosfataasi 1B:n estäjiä (4).
Niiden biologinen hyötyosuus on kuitenkin ollut huono, eivätkä ne ole
olleet riittävän selektiivisiä. Onkin ehditty epäillä, ettei
tyrosiinifosfataasi 1B:n estoon perustuvia lääkkeitä kyetä kehittämään
lainkaan.

Tyrosiinifosfataasi 1B:n esto näyttää rationaaliselta hoitomuodolta.

Kesällä
2017 tämä epäily voitiin unohtaa. Stephanie Stanford työtovereineen
onnistui kehittämään pienen molekyylipainon
proteiinityrosiinifosfataasin (low-molecular-weight protein tyrosine
phosphatase, LMPTP) toimintaa selektiivisesti estävän molekyylin, jonka
hyötyosuus suun kautta otettuna on hyvä. Se tehosti insuliinin
signalointia hiirten maksasoluissa ja paransi rasvadieetillä aiheutetun
diabeteksen (5).
Tämän jälkeen julkaistussa toisessa tutkimuksessa tutkijat kehittivät
pienimolekyylisen tyrosiinifosfataasi 1B:n spesifisen estäjän
(DPM-1001), joka glukoosiaineenvaihdunnan parantamisen lisäksi vähensi
myös hiirten ylipainoa (6).

Kolmas esimerkki ovat Yangin ja työryhmän tutkimukset, joissa on
osoitettu lakkakäävästä (Ganoderma lucidum) eristetyn proteoglykaanin
(Fudan-Yueyang Ganoderma lucidum, FYGL) tehostavan insuliinin
signalointia sekä maksa- että luurankolihassoluissa ja näin vähentävän
verensokeria insuliinille resistenteillä hiirillä (7,8). Se laskee myös lihavien hiirten painoa (8).
Yangin ja työryhmän tutkimukset tuovat mieleen statiinien historian:
nekin löydettiin alun perin luonnosta ja sittemmin niistä tuli
hyperkolesterolemian hoidon peruslääke.

Mikäli kokeellisista hiirimalleista saadut tulokset spesifisillä
tyrosiinifosfataasi 1B:n estäjillä voidaan toistaa ihmisillä ilman
merkittäviä haittavaikutuksia, näköpiirissä on vihdoinkin todellista
uutta valoa lihavien potilaiden tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Kun kyse
on maailmanlaajuiseksi pandemiaksi kasvaneesta sairaudesta, tätä todella
tarvitaan.