Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen lastensuojelulainsäädännön pitkän ai- 

kavälin kehitystä 1800-luvun lopulta 2010-luvulle. Tavoitteena on selvittää, mil- 

lä tavoin lasten suojelun tarvetta on lastensuojelulakeja säädettäessä määritelty ja 

millaisin keinoin julkinen valta on suojellut lapsia. Tutkimuksessa luodaan myös 

yleisemmin kuvaa siitä, millaista keskustelua lastensuojelun yhteiskunnallisesta 

tehtävästä, yksityisen ja julkisen hyvinvointivastuun jakautumisesta sekä julkisen 

vallan perheen yksityisyyteen puuttuvien toimien tarpeellisuudesta ja oikeutukses- 

ta on eri aikoina käyty. Tutkimuksessa lastensuojelun käsitettä käytetään sekä laa- 

jemmassa (Child Welfare) että suppeammassa (Child Protection) merkityksessä. 

Tutkimus on lapsi- ja oikeuspoliittinen puheenvuoro, jossa lastensuojelun 

institutionaalisia kehityskulkuja tarkastellaan yhteiskunnassa sosioekonomisesti 

heikoimmassa asemassa olevan lapsiväestön ja lastensuojelun asiakkaiksi valikoi- 

tuvien lasten näkökulmasta. Tutkimusote on ongelmalähtöinen ja yhteyshakuinen 

siten, että tutkimuskysymyksiä tarkastellaan monitieteisesti hallinto- ja sosiaalioi- 

keudellisessa viitekehyksessä. 

Tutkimus osoittaa, että tarkasteltaessa lastensuojelua käsitteen suppeam- 

massa merkityksessä lastensuojeluinstituution rakenteet kuten lasten suojelutar- 

peen määrittely, suojelun keinot ja lastensuojelulain julkilausutut tavoitteet ovat 

pysyneet lähes samankaltaisina aina ensimmäisen lastensuojelulain (1936) säätä- 

misestä lukien. 

Tarkasteltaessa lastensuojelua käsitteen laajemmassa merkityksessä voidaan 

lastensuojelussa nähdä tapahtuneen muutoksia. Vähitellen hyvinvointivaltion 

laajentuessa lastensuojelua koskeva ymmärrys muuttui yhä moniulotteisemmak- 

si. Lastensuojelu merkitsi 1960-luvulle tultaessa laajaa lapsiväestön hyvinvointia 

turvaavaa yhteiskuntapoliittista ohjelmaa. Myös sosiaalipolitiikan suunnanmuutos 

1990-luvulla ja sen myötä julkisen vallan vastuun kaventaminen merkitsivät muu- 

tosta lastensuojelussa. Monille yhteiskunnan eri osa-aluille ulottuvien perheiden ja 

lasten hyvinvointia tavoittelevien politiikkaohjelmien ja niiden toteuttamispyrki- 

mysten sijaan lastensuojelu kaventui niin käsitteenä kuin käytännön toimintanakin 

tarkoittamaan lähes yksinomaan sosiaalihuollon erityispalvelua eli lapsi- ja perhe- 

kohtaista lastensuojelua.