Historia
on läsnä kaikkialla ympärillämme. Elinympäristömme – asuimmepa sitten maalla
tai kaupungissa – on syntynyt ja muovautunut erilaisten historiallisten vaiheiden
kautta. Eri-ikäiset rakennukset ja muut ympäristössämme olevat elementit, kuten
sillat, kadut, tiet ja torit, ilmentävät historiallisia kerrostumia ja yhdistävät
niitä toisiinsa. Menneisyyden merkit ovat luettavissa myös laajemmasta
maisemasta, topografiasta ja asemakaavasta. Ympäristömme historiallisten
kerrosten lukutaito edellyttää havainnointia, tietoa ja ymmärrystä erilaisista
tapahtumista ja nykyiseen tilanteeseen johtaneesta kehityskulusta. Monet
historian vaiheet ja tapahtumat ovat kuitenkin luettavissa ainoastaan
erilaisista kuvallisista ja sanallisista dokumenteista, eikä niistä ole jäänyt
jäljelle näkyviä rakenteita tai jäännöksiä. Joitakin tapahtumia ja
ympäristöstään kadonneita elementtejä on myöhemmin haluttu muistaa erilaisilla
muistomerkeillä, joita pystyttäneillä tahoilla on ollut omat motiivinsa näiden tapahtumien esille nostamisessa.

Tässä
artikkelissa tarkastelen erilaisten esimerkkien avulla, miten historia on läsnä
tämän päivän kaupunkikuvassa ja mitkä asiat nostetaan muistamisen arvoisiksi ja
miksi. Menneisyys, sen näkyvyys ja läsnäolo vaikuttavat merkittävällä tavalla kaupunkien
kuten muidenkin paikkojen identiteettiin, sen kokemiseen ja alueella elämiseen ja
vierailuun. Arkeologina ja historioitsijana olen kiinnittänyt usein huomiota
siihen, että kaupunkisuunnittelussa ja -kehityksessä menneisyys ja historia
koetaan usein taloudelliseksi rasitteeksi ja kehityksen jarruksi. Tästä syystä
nostan esille artikkelissani myös kysymyksen, onko menneisyys kaupunkikehityksen
este vai voisiko se olla myös sen mahdollistaja.