Toisen soinnun etsijät. Turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017 -teoksen johdantoartikkeli.

Populaarimusiikin historiateos on kirja, jolle ei ole olemassa oikeata julkaisuajankohtaa. Musiikkikulttuurin historiassa ilmiöiden alut, loput, kehityskaaret ja käännekohdat ovat asioita, joita voi havaita ja ymmärtää suhteessa ympäristöönsä ja aikaansa yleensä vasta kun muusikoiden nimet, kappaleiden melodiat ja konserttielämykset alkavat häipyä ihmisten mielistä. Uusia musiikintekijöitä, niin ammattilaisia kuin harrastajia, niin menestyjiä kuin tuntemattomuuteen jääviä, syntyy koko ajan lisää. Ajan virta ei pysähdy eikä edes lähimenneisyydestä voida koskaan saada kattavaa kuvaa. Siksi teos Turun populaarimusiikin viimeisten 47 vuoden historiasta voidaan julkaista hyvin vuonna 2017, samalla kun itsenäinen Suomi viettää sadannetta juhlavuottaan. Kirjan pääotsikoksi tuli Toisen soinnun etsijät. Viittaamme tällä niin turkulaiseen levy-yhtiöperinteeseen kuin monia turkulaisia muusikoita ja heidän sukupolviaan yhdistävään uuden etsimiseen ja toisella tavalla tekemiseen. Toisaalta joku humoristi voisi väittää meidän löytäneen idean siitä, että Turussa jopa punkin esittämiseen tarvittavien kolmen soinnun opetteleminen on haasteellista. Vaikka kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 muutti kaupungin imagoa monessa suhteessa parempaan suuntaan, ovat myös itseironia ja kriittisyys edelleen tarpeellisia.