Tässä artikkelissa tutkin ja tulkitsen Kraftwerk-yhtyeen studiokonseptia, sen muotoutumista ja kehitystä suhteessa yhtyeen itsensä rakentamaan ja ilmaisemaan  käsitykseen Kling Klang -studiosta ”elektronisena puutarhana”. Tarkastelen studiokonseptia suhteessa Kraftwerkia inspiroineisiin 1900-luvun alkupuolen modernistisiin käsityksiin tekniikan, taiteen ja uutta luovan kollektiivin yhteydestä, johon liittyen Kraftwerk on viitannut mm. Bauhaus-taidekouluun ja 1920-luvun neuvostokonstruktivisteihin niin haastatteluissa kuin tuotannossaan. Kuvaan Kling Klang -studion kehitysvaiheita pohtien samalla sitä, miten studio täytti yhtyeen jäsenten odotuksia, ihanteita ja tarpeita luovuutta inspiroivana tilana, elektronisen musiikin kasvualustana sekä ulkomaailmalta, etenkin musiikkiteollisuudelta, yleisöltä  ja mediajulkisuudelta, suojaavana turvapaikkana. Kysyn, millainen utooppinen idea Kling Klangin rakentamista johdatti ja missä määrin ihanteet ja unelmat toteutuivat.